iskikö hannupekka?

 

 

Mietin lähestyvää joulua.

Ensimmäinen adventtisunnuntai oli päivänä melkein täydellinen: aamulla kävin uimassa, sieltä suorinta tietä kirkolle laulamaan Hoosiannaa ja illalla vielä oman kynnellekyenneen lauman kanssa riisipuuroa ja joulutorttuja. 

Viime vuosina olen melkein poikkeuksetta ollut joulukuussa jotenkin ponneton. Väsynyt. Kyllästynyt. Jaksamaton.
Tykkään joulusta, mutta en vain ole päässyt kiinni jouluhenkeen muutamaan vuoteen.
En sillä tavalla kuin haluaisin.

Tarkkaavaisimmat lukijani tietysti muistavat, että on ollut vuosia jolloin ystäväni Jouluhenki Hannupekka on siivittänyt elämääni koko joulukuun. (sekalaisia kohtaamisia Hannupekan kanssa)

Pitkästä aikaa - tuntuu siltä kuin siitä olisi mennyt vuosia - sisälläni on alkanut läikkyä joulunodotuksen ilo.

Ajattelin että teen tänä vuonna joka päivä yhden joulumieltä edistävän asian.

Ainakin aion ihan vartavasten mennä katselemaan joulukadun valoja ja Stokkan jouluikkunaa kyllä muuallakin osataan kuin pääkaupungissa. 
Ja putsata lusikkalaatikosta kaikki muruset. olen oikein säästellyt sitä tehtävää tähän joulukuuhun, monta viikkoa olen jo suunnitellut. säästäväiselle ihmiselle tulee parempi mieli - tässäkin asiassa - kun säästelee tekemistä, valmis työ tekijäänsä kiittää.
Kahville ehkä menen ja joulutortulle en kyllä tykkää luumutortusta yhtään.
Seimen laitan niin kuin joka vuosi.
Ja jouluvalojakin vaikka sisko oli sitä mieltä että energiansäästön nimissä ei pitäisi. lasketaanko patterivalot?
Hypistelin vähän jouluisia lautasliinoja kaupassa jo. 
Lanttulaatikkoa olen miettinyt. Erityisesti uidessani - koska uidessa pitää olla hyviä ajatuksia.

Lanttulaatikosta on jo käyty ensimmäinen alustava keskustelu. Meillähän perinteisesti laatikkomestarina on jo vuosia toiminut Isosisko, joka on siinä määrin joulupuristi, että hänen mielestään laatikko pitäisi tehdä itse parvekkeella kasvatetuista lantuista.
Yritin taas kerran ehdottaa, että josko tekisimme valmiista söösästä ja vasta aattona juuri ennen juhlaväen tuloa, selvittäisiin energiansäästön nimissä yhdellä uuninlämmittämällä. yleensä ollaan tehty pakkaseen joskus joulukuun alussa. ilmassa oli pientä liennytystä kun lupasin että voidaan tietysti itse keittää söösä edellisenä päivänä. en halua ajatella mitä tapahtuu jos sähköt katkeavat. paitsi kyllä siitä selvitään, viime vuonna uunin vastus alkoi oikutella juuri jouluna. sammui koko uuni aina kun oli puoli tuntia lämmennyt.

Pikkusisko haluaisi kreikkalaisen ruokalistan. Yritin vähän varovasti selittää, että osa aikuisemmasta juhlaväestä saattaisi kokea jopa loukkaavana jos meillä olisi joulupöydässä vain souvlakia ja fetaa ja mythosta joka kuulemma on sitä paitsi pahanmakuista. 

Olemme jo vuosia noudattaneet joulupöydässä nyyttäriperiaatetta: tuo mukanasi se, mitä ilman joulu ei tule. Laatikot tulevat talon puolesta.
Ja koska ydinperheeseen kuuluu viisi henkilöä, meillä on laatikoiden lisäksi lähtökohtaisesti tarjolla viittä herkkuruokaa. 
Itse olen vähän Pikkusiskon linjoilla: jouluruuat eivät oikein kosketa. Voisin elää ihan hyvin ilman sitä lanttulaatikkoa ja kaikkea muutakin.
Olisin varmaan aika onnellinen jos meillä olisi souvlakia, fetaa ja mythosta ja taustalla soisi luuppina zorbas - mutta kunnioituksesta, arvostuksesta ja rakkaudesta ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan, tulkoot laatikot, kinkku ja kaikki mikälie muu.

Minä odotan sitä itseleivottua piparkakkua aattoaamun hämärässä en syö pipareita koko joulukuussa sitä ennen ja jouluyötä ja paavin joulumessua jonka kyytipoikana on lasillinen portviiniä ja suklaakonvehti. 

Ehdottomasti - hannupekka on tullut taloon - eläköön adventin ilo!

ps. olisi mukavaa luvata joulukalendääripostaus vaikka joka päivälle, mutta ollaan realisteja. en ehkä kykene.