Hauraita ajatuksia alkavalle vuodelle

 Omituisinta ja mahtavinta vuodessa 2022 oli liikunta

Loppukesästä ja alkusyksystä palasin päättäväisesti ja tarmokkaasti uimahallille. kävin kyllä kor-aikoina silloin tällöin uimassa kun rajoitukset mahdollistivat mutta en säännöllisesti 
Ja elokuulla aloitin säännölliset vierailut kiipeilyhallilla.

Koko syksyn - lukuunottamatta lokakuun kahden viikon sairastelutaukoa - olen käynyt uimassa vähintään kahdesti viikossa, usein kolmestikin, ja kiipeilemässä kerran viikossa.

Parin taukovuoden jälkeen uinti alkoi heti alkusyksystä nopeasti tuntua hyvältä, tutulta ja omalta, sellaiselta että ilman en oikein pärjää. Tuntuu siltä kuin altaassa suoristuisin, kasvaisin mittaa, oikenisin rypyistä ja sohvanmutkista.

Kiipeily on vähän konstikkaampi juttu. Taidot kehittyvät hitaammin; välillä ylhäällä pelottaa, välillä en meinaa löytää reittiä alas. Valmentaja Isoveli pistää tekemään kummallisia treenejä: välillä kiivetään mätsikieltoa ei saa pistää käsiä tai jalkoja yhtaikaa samalle otteelle, välillä hiljaisia jalkoja ettei kuulu kengästä ääntä kun menee eteenpäin, toisinaan pitää flashata kiivetä reitti ensimmäisellä yrityksellä ja juuri kun alkaa oppia jotain, hallilla puretaan seinä ja tilalle tulee uusia reittejä. 
Treenin päätteeksi vedetään leukoja semmoisella avustuslaitteella, punnerretaan ihan ei vielä mene lattiatasossa ja hypitään koordinaatiotikkailla polvet rutisevat.
Kropassa tuntuu hyvältä ja sielussa myös, kun olen oppinut niin paljon uutta.
Mutta ihan en vielä oikein osaa lähteä ilman opasta kiipeilemään. Joulun jälkeen teimme siskon kanssa omatoimitreenin traversella vaakatasossa kulkevia reittejä ja se oli hyvä, ehkä joskus osataan mennä ihan ylös ja alaskin ilman opasta.




Liikuntainnostus jatkukoon!
Ja se myös jatkuu, tunnen kropassani ihan liian nopeasti liikkumattomien päivien painon. 
treenipäiväkirjani mukaan olen elokuun alusta lukien käynyt uimassa 40 kertaa ja kiipeilemässä 20 kertaa.


Kirjoittaminen pitäisi taas palauttaa osaksi päiviä ja arkea. Aika pitkälle syksyyn pidin päiväkirjaa säännöllisesti ja kirjoitin siinä sivussa kertomuksiani.
Lokakuun alussa pistin yhden tarinoistani parille kustantamolle kiitos mutta ei kiitos ja sen jälkeen en ole saanut mitään uutta alkuun saati palannut vanhojen keskeneräisten pariin.
Edes päiväkirjaani en ole saanut kirjoiteltua mitään.
kirjoituslokini mukaan olen viimeksi kirjoittanut mitään muistiinmerkittävää syyskuun puolivälissä




Mietin että pitäisi taas kirjoittaa edes jotain.
Mietin myös, että tekisi varmasti hyvää käydä välillä istumassa kirjastossa lueskelemassa. 
Tietysti luen kotona, mutta päivät urautuvat niin helposti. 
Tekisi hyvää tehdä asioita kodin ulkopuolella. 


Selailin vanhoja muistiinpanojani. Vuoden takaa löysin tekstin, jossa olen pohtinut ensimmäistä koronavuotta ja aikaa juuri ennen koronaa.

Siitä kirjoituksesta poimin jälleen uudestaan matkaani mukaan hurvittelurahan. Josko edes muutaman kerran saisin vietyä itse itseni kahville kaikessa rauhassa lukemaan kirjaa ja jotain. kerran kauan sitten yritin vähän huonolla menestyksellä tai hyvällä miten sen nyt ottaa

Ja jos nyt hurvittelut ja kirjoittaminen eivät onnistuisikaan, voisin kuitenkin yrittää käydä kirjastolla istumassa ja lukemassa. Minulla on yhä kesken semmoinen kristillisen avioliiton käsikirja, jota aloitin joskus monta vuotta sitten ja jota en halunnut tuoda kotiin kun siinä oli niin arveluttavan omituisen konservatiivinen käsitys mutta haluaisin silti tietää mitä ohjeita siinä annetaan. luulen kyllä että en enää edes löydä sitä kun järjestivät kirjastossa kaikki hyllyt uusiksi. se kirja vaivaa päätäni yhä. kirjastossa voi lukea semmoisia mitä ei halua jostain syystä tuoda kotiin esim. pelottavan surullisia elämäkertoja ja omituisia avioliittokäsikirjoja ja kummallisia luonnontieteellisiä opuksia kaikenlaisista eläimistä. 


Kaikella tällä tietysti valmennan itseäni siihen todellisuuteen, että nuorimmainenkin keikkuu jo kotipesän reunamilla, valmiina omaan itsenäiseen elämäänsä. 
Täytyy minunkin hiljalleen opetella omaan itsenäiseen elämääni, miettiä millaisilla asioilla aikani täytän. työelämä luultavasti tulee viemään enempi aikaani mutta kyllä varmaan jotain vapaatakin aikaa jää, toivottavasti.


*

Onko sulla suunnitelmia alkuvuoteen?
Tai ehdotuksia ja ideoita siitä, mitä kannattaisi jonkun muunkin tehdä ja kokeilla? 
kesää varten saa tehdä uudet ja elokuussa tietysti syyssuunnitelmat, ei tarvitse miettiä koko vuotta kerralla








14 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi hienolta, että liikuntaharrastus vetää puoleensa. Melkein tulee itsellekin sellainen fiilis, että pitäiskö alkaa kiipeilemään kun luen noita isoveljen treenivaihteluja. Kyllä tuossa keho vahvistuu! Vau!

    Ensivuoden suunnitelmat on vielä tekemättä, lukuunottamatta opiskeluvuosien tuomia muutoksia. Liikuntaan on kyllä pakko panostaa, jotta pää pysyy pirteänä ja olo hyvänä.

    Oikein ihanaa uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisella liikunnalla on kyllä uskomattoman paljon vaikutusta hyvinvointiin. Voisin kuvitella että luovien opintojen vastapainona ja idealähteenä aivan ehdotonta!

      Poista
  2. Uimiseen pitäisi minunkin enemmän panostaa, viimeksi kävin uimassa lokakuussa ennen kuin nuorimmaisen lukkari muuttui taas. Käyn siis mieluiten uimassa maanantai-aamuisin ja helpointa on lähteä samaan aikaan ulos ovesta lapsen kanssa.

    Myös kirjoittamista pitäisi taas aloitella, tuntuu etten kirjoittanut koko viime vuonna oikein miutään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maanantaiaamu onkin ihana hetki uimiselle! Lähtee koko viikko hyvillä mielin käyntiin.

      Poista
  3. Minäkin komppaan sitä, että liikkumisesta nauttiminen kuulostaa hyvältä. Samoin kirjoittaminen. Koitan saada molemmista kiinni minäkin tänä vuonna.

    Sinne toivon suloista vuotta, muutoksilla ja ilman ♥

    VastaaPoista
  4. Onpas kiva, että olet löytänyt itsellesi omimmat liikuntamuodot! Kiipeily kuulostaa tosi kiehtovalta, ja uimista harrastan joskus itsekin, mutta tosi harvoin nykyään. Siihen liittyy liikaa jännitysmomentteja, kuten että kuinka paljon hallissa on porukkaa ja kuinka paljon joutuu taistelemaan tilastaan. Ärsyttää, jos radalla on liikaa väkeä, enkä pysty uimaan omaa tahtiani...

    Mä en ole koskaan tajunnut, että kirjastoon voisi mennä ihan lukemaankin. :-D Itse tuskin pystyisinkään siihen, kun olisi liikaa keskittymistä hajottavia tekijöitä. Mutta tästä tuli mieleeni, että minun pitäisi alkaa taas lukea, siis ihan kirjoja. Ongelmana on vain se, että en koskaan löydä kirjastosta mitään mieleistä, vaan kirjastokäynti menee aina sellaiseksi haahuiluksi. Ja kaikkiin uusiin kirjoihin on ihan hirveän pitkät varausjonot.

    Onnellista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uimisessa on kieltämättä noita omia haasteitaan :D
      Minä käyn uimassa aika pienellä hallilla ja siellä saa tosissaan pujotella, jos halli on täynnä.
      Mulle tämän vuoden haasteena tulee olemaan punttisalilla käymisen opettelu.

      Kirjastokäynnit ovat nekin mulle haasteellisia, päädyn yleensä lainaamaan "vielä muutaman kiinnostavan" lisää, ja lopulta olen tilanteessa, jossa melkein tarvitsen kottikärryt että pääsen kirjoineni kotiin :)

      Poista
  5. Sä olet taas niin kiinnostavasti kirjoittanut näitä, etten osaa oikein sanoa mitään. Mä haluaisin myös kirjoittaa enemmän, blogia tässä mun tapauksessa, haluaisin löytää liikunnan. Toi hurvittelurahakin on kiva ajatutus myös, mutta mulla nuo hurvittelut on vähän vähissä. Mut olisko kirja kuukaudessa hurvitteluraha ihan ok?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuukauden kirja -hurvittelu on oikein hyvä idea!
      Mun hurvittelutavoitteeni on istua salaperäisen näköisenä juomassa kahvia, lukemassa kirjaa ja tekemässä muistiinpanoja :D

      Poista
  6. "tunnen kropassani ihan liian nopeasti liikkumattomien päivien painon" on niin tuttu tunne ja samoin se, kuinka ihanalta tuntuu hankkiutua siitä eroon.

    Ihan huikeita määriä olet uinut!
    Ja kiipeilykin sai omassa mielessäni ihan uuden ulottuvuuden, kun luin noita listaamiasi harjoituksia. Itse olen jotenkin mielikuvitellut sen sellaiseksi, että ensin koitetaan sinnitellä jotain kautta pystysuoraa seinää ylös ja sitten tullaan valjaiden varassa hyppien alas ja siinä se. Mutta tuollainen vaihteluhan kehittää ja haastaa fysiikkaa ihan takuuvarmasti ja monipuolisesti. Kerrassaan mielenkiintoiselta kuulostaa ja olisi joskus hauska päästä kokeilemaan, vaikka sellaista matalalla sivuttain etenemistä, koska korkealle en uskalla, eikä välttis sen sortin voimat ja tekniikkakaan riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyy vissiin tehdä postaus boulder-kiipeilystä :)

      Poista
  7. Todella mahtavaa, että olet saanut liikunnan säännölliseksi ja iloa tuottavaksi asiaksi. Voi, kunpa tuo onnistuisi minultakin. Aina vaan takkuaa ja liikunta jää muiden asioiden jalkoihin.

    Miten olisi uusien ruokien kokeilu tai muuten vaan kokkailu. Voisit opetella tekemään itse tortelliineja, kasvisruokia, alkaa leipomaan pataleipiä. Tällä hetkellä on myös paljon kiinnostavia näyttelyitä menossa museoissa. Talvikaudella on myös Keski-Euroopan lennot ja hotellit edullisimmillaan. Maaliskuussa Prahaan maistelemaan paikallisia oluita?

    Minulla lienee alkuvuoden panostuksen kohteena laskettelu. Keskimmäisellä on kausikortti ja häntä pitäisi olla kuljettamassa ja minun seuranikin kelpaa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museot, teatterit ja konsertit ovat meillä semmoista pariskuntaohjelmaa, suunnitteilla on ainakin yksi kulttuurireissu Helsinkiin ja kotikaupungin tarjontaa - erityisesti museoiden - seurataan kyllä todella ahkerasti.

      Tortelliinit! Täytyy perehtyä, ehdottomasti. Pastan tekemistä olen muutaman kerran kokeillut, mutta on aika työlästä kun ei ole sellaista pastamankelia.
      Ja Prahan oluet - siinäkin on ideaa!

      Poista