Helmikuun luetut

 

 Helmikuu oli jollain tavalla laiskempi lukukuu, tuntui siltä kuin kirjat eivät olisi edenneet.

Erityissuositus Anne Tylerin Palmikolle. Ja muutenkin kaikki lukemani oli koko lailla käypää hyvänmielen kirjallisuutta.

 Terry Pratchett yllätti, Beth o'Leary samoin - suosittelen myös niitä.

Helmikuun luetut alla käänteisjärjestyksessä arviointeineen.

 

kuvituskuva

Helmikuu 2023

 Annie Darling: Hullua rakkautta Bloomsburyn kirjakaupassa. Sympaattinen hyvämielen kirjakauppasarja saa jatkoa. Tässä osassa päähenkilö Nina etsii elämäänsä intohimoa ja draamaa ja päätyy jatkuvasti deiteille ääliöiden kanssa. Kirjakauppaan tulee työtehoa tutkiva Noah, joka on tylsä ja tavallinen...vai onko? Hyvänmielen kirja. Loppuluvut jouduin kuuntelemaan turbovauhdilla ja loikkien kun sanoin taas irti äänikirjapalveluni.  Äänikirja.

 

 Milly Johnson: Kaikkien joulujen äiti. Kertomus äitiysvalmennusryhmästä ja lähestyvästä joulusta, jolloin Evellä, Anniella ja Palmalla on laskettu aika. Naisten elämät kietoutuvat toisiinsa Talvimaailman ja paukkukaramellitehtaan kautta, samalla kun he odottavat esikoisiaan. Hyvinkin herttainen, jouluinen ja raskausaikainen kirja. Vähän ylimääräistä ja itse tarinasta irrallisia olivat lukujen väliin sijoitetut sitaatit paikallislehdestä - niiden funktiota en oikein ymmärtänyt. Herttaista hömpettä, sopii luettavaksi myös muulloin kuin joulun alla. 

 Donna Leon: Hetken huumaa. Kaksi nuorta amerikkalaista turistia löytyy sairaalan laiturilta tajuttomina ja vakavasti vahingoittuneina. Tapahtuneen selvittely johtaa tyystin toisenlaisen rikoksen jäljille. Sopivasti Venetsiaa ja hyviä ruokia, hiukan italialaista murrepolitiikkaa ja kotiseutuun liittyviä ennakkoluuloja, sujuvasti etenevä kertomus. Pitkästä aikaa ei-ympäristöaiheinen rikos, kreivi Falier ei esiintynyt tarinassa ollenkaan ja signorina Elettran rooli oli varsin pieni - oliko kertomus ehkä sittenkin vähän hajanainen? Pidin - kuten aina, näistä sopivan ei-pelottavista dekkareista.

Tuija Lehtinen: Armon aika. #tuijalehtismaraton Monan avioliitto on päättynyt eroon, ja Mona päätyy työhön enonsa apteekkiin, asustelemaan enonsa omistamassa Kivitalossa. Sekalaisen suvun naiset aiheuttavat päänvaivaa, samoin miehet Monan elämässä. Apteekkisarjassa riittää henkilöitä, ja välillä saa olla tarkkana erityisesti Monan sukulaissuhteista. Erikoisilla nimillä kikkailu alkaa päästä täyteen vauhtiinsa ja samoin valtavan suuri henkilögalleria. Hankaluuksia aiheuttavat (sekä lukijalle että kirjan päähenkilölle) parin-kolmen sukupolven taakse jatkuvat henkilöketjut; isoukit ja -mummit. Käypää viihdettä, ei ehkä Lehtisen huippukirjojen veroista luettavaa, mutta huoletonta arkiviihdettä työpäivien jatkeeksi.

 

 Tuija Lehtinen: Välivuosi. #tuijalehtismaraton Simon äiti ja Limen isä perustavat uusperheen. Kumpikin nuorista on käännekohdassa elämässään ja kummankin mielestä ajatus uusperheestä on käsittämätön. Tunnekylmä ja kontrolliin taipuvainen isän tyttö Lime  ihmettelee isänsä ratkaisua ja kiirehtii lukio-opintoja päästäkseen opiskelemaan korkean tason fysiikkaa ja keräämään lisäpisteitä isältään ja etäiseltä äidiltään. Simon tulevaisuus on kokonaan auki: muutto professori-perheeseen ja kymppiluokan aloitus tekevät hänestä vieraan omassa elämässään. Hyvinkin lukukelpoinen nuortenkirja, pidin.

 

Tuija Lehtinen: Morsiuskamari. #tuijalehtismaraton Jatkoa Nappikaupan naisille - mitä tapahtuu vanhan kaupungin pihapiirissä kaikkitietävien mummosten vahtimalla alueella. Kampaajana työskentelevä ja samalla kadunpätkällä myös asuva Neela selvittelee kadulla tapahtunutta omituista yliajoa, kipuilee erilaisten miesystäviensä kanssa ja pohtii tulevaa. Kevyt-dekkari, nopeasti läpiluettua viihdettä. Ei Lehtisen parasta tuotantoa, mutta luettava kuitenkin.

 Anne Tyler: Palmikko. "Perhe on kuin palmikko, vaikka sen purkaa, kiharat jäävät olemaan" Tykkään Tylerin kirjoista, ihmisistä jotka puhuvat ja elävät koko ajan vähän toistensa ohi, kelluvat saarekkeina läheistensä lähettyvillä, löytämättä tietään, kykenemättä kohtaamaan. Äänikirja oli hiukan haasteellinen formaatti, mutta erittäin lämmin suositus tälle perhesaagalle! Äänikirja

 Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta. En yleensä pidä ruotsalaisista kirjoista; jostain syystä käännetyn, alkujaan Ruotsin-ruotsalaisen kirjallisuuden lauseiden rytmi on häiritsevä. Tämä kirja vei mukanaan ja oli sellaisella tavalla samastuttava että lauseiden rytmi unohtui. Agneta on viisikymppinen. Lapset ovat lähteneet kotoa, työelämä on tylsää ja avioliitto on litistynyt paperinohueksi. Magnus haluaa syödä tuorepuuroa, elää raittiisti ja uida avovesissä ja kuvittelee että Agneta haluaa samaa. Agneta haluaa juoda viiniä ja syödä juustoa. Agneta vastaa lehdestä löytämäänsä erikoiseen ilmoitukseen, jossa etsitään au pairia Provenceen. Muistisairaan Einarin seurassa Agnes muuttuu itselleen näkyväksi, Laventeliladyksi. Todellinen hyvänmielenkirja!

 

 Terry Pratchett - Neil Gainman: Hyviä enteitä - noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset. Noita Agnes Nutter on aikoinaan kirjoittanut poikkeuksellisen toteutuvia ennustuksia, joiden mukaan maailmanloppu on tulossa juuri nyt, lauantaina. Voiko maailmanlopun estää? Miten kukistetaan Ilmestyskirjan pedon, vaiennetaan vitsaukset ja kukistetaan Antikristus. Episodimaisessa ja paikoitellen hihityttävän hauskassa tarinassa eletään maailmanlopun alkua viikon verran. Poikasen suosituksesta, ensimmäinen Pratchett jossa etenin enemmän kuin kolmekymmentä sivua. Uskallan suositella itsekin, vaikka ei tämä minusta vielä Pratchett-fania tehnytkään.

 

 Beth O'Leary: Hukkareissu. Ystävänpäivä, kolme naista, kolmet treffit, yksi mies joka ei saavu paikalle. Notkeasti punottu, yllätyskäänteitä sisältävä hyvänmielen kirja. Suosittelen! O'Learyn edellinen oli vähän vaisu, tämä ylitti sen ja piti otteessaan.  Pidin ja suosittelen.

 

 Anna Rimpelä: Päin perhettä Aino Ritari. Mummohuumori on uusi musta, ja Aino Ritari -sarja paranee edetessään. Aino osallistuu seks-pridekulkueeseen, pelastaa poikansa intensiivisellä ydinperhe- ja lemmikkiterapialla ja häärää ja huseeraa kaikkien elämässä. Seppo Miekk'oja puolestaan pohtii, mitä mieltä edesmennyt Sirkka-vaimo mahtaa olla Sepon uudesta uimakaverista. Kertakaikkisen hulvattoman hersyvä tarina, ja mielestäni Aino Ritari-sarja paranee edetessään. Hykerryttävä äänikirja.

 Tuija Lehtinen: Tyttö elää kesäänsä. #tuijalehtismaraton Väljä spinoff edellisen (Pesää) kirjan yhden tarinan päähenkilöstä. Julia on karkuteillä koulukodista ja yrittää saada elämäänsä järjestykseen. Kesän aikana Lehtisen Saramainen ärhäkkä Julia esittää erilaisia rooleja erilaisssa ympäristöissä; Julian tarina avautuu lukijalle hiljalleen. Parempi kuin muistin, olen lukenut tämän ehkä kertaalleen sen juuri ilmestyttyä. Lehtistä on ilmeisesti jäänyt askarruttamaan aiempi Sara-sarjansa, Juliassa on paljon samoja piirteitä mutta särmemmässä muodossa: Juliassa sekä ärhäkkyys että inhimillisyys on viety astetta pidemmälle kuin Sarassa. Ihan lukukelpoinen. (sain kirjan loppuun ihan tammikuun viime metreillä, mutta kirjaan pohjakassaksi helmikuulle)

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)