Lakkiaiset lähestyvät

 Kovin on töissä ollut tohinaa ja tekemistä koko toukokuun.

 

 

Lähestyvät lakkiaiset ovat painuneet pitkin toukokuuta koko ajan kauemmas ja kauemmas mielen perukoille.
Olen puskenut arkea.

Yhtenä iltana tuli keksiäkäisen naisen purskahdus: haluaisin nauttia lakkiaisten ja meidän 50+50 synttäreiden valmisteluista.
Haluaisin nauttia.
Suunnitella ruokalistoja, ohjelmaa. Miettiä vieraita ja ihan vain iloita siitä että meillä on tällaiset ihanat juhlat tulossa.
Vaan ei.
Olen puskenut arkea, työtä.
Pusken arkea, työtä. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, tapahtumasta toiseen. 

viime postauksesta puuttui muodonmuutoksen kokenut parveke
erityisesti ällistytti talven yli selvinnyt viiniköynnös

Kaivoin esiin puikot ja kutomuksen. En ole kutonut kuukausiin.
Istuin taas yhden pitkän työpäivän jälkeen edes muutamaksi minuutiksi aloilleni, kudoin muutaman haparoivan silmukan, kerroksen.
Ja mieli lepäsi.
Juhlaideoita!
Juhlailo!
Juhlapuhe!
Ilo!

Pitäisi vissiin opetella meditoimaan tai jotain.
Tai sitten vain kutoa jatkuvasti jotain.