Olin tässä hetken verran kahden kesätyön loukussa.
Kävin jo aiemmin keväällä juttelemassa kesätyömahdollisuudesta tässä lähikulmilla ja sain sieltä silloin alustavan lupauksen että töitä kyllä riittää. (kesätyö nro1)
No, sitten kävi niin, että meillä opiskeluissa alkoi työssäoppimisjakso ja elämäni ensimmäinen lastenkasvatusalan työharjoittelupaikka oli superkiva ja lapset mukavia ja työkaverit mukavia myös ja sinne tarvittiin kesätyöläistä ja minä olin ihan että minäminäminä!
Ja ne olivat siellä että todentotta, tule meille töihin. (kesätyö nro2)
tai siis samma på svenska jos ihan tarkkoja ollaan
Ja sitten yhtäkkiä tajusin, että kehvatsu sentään, olen tainnut lupautua jo sinne toiseenkin paikkaan. (kesätyö nro1)
työsoppari på svenska |
Kärvistelin hirveissä tuskissa siihen asti että sain työsopimuksen allekirjoitettua (kesätyö nro2) - sain töitä kuukaudeksi kuukausipalkalla.
Mutta olin kahden työn loukussa.
Juttelin asiasta yhdelle opiskelukaverille joka oli työtä vailla. Hän ilostui.
Soitin kesätyö nro1 johtajalle että valitan, en pääsekään tulemaan teille, mutta minulla olisi tiedossa hyvä tyyppi. Johtaja(tar) sanoi, että ei se mitään, meilläkin on täällä tilanne vähän muuttunut, mutta pyydä kaveriasi olemaan yhteydessä.
Opiskelukaverini meni haastatteluun, sai nollatuntisopparin ja oli iloinen siitä.
Minä puolestani olin ensiksi jee! sen opiskelukaverin puolesta ja sen jälkeen jee! omasta puolestani, koska nollasopparilla ei ole mitään takeita mistään duunista, ja minulla on kuitenkin omassa taskussani soppari kuukauden kuukausipalkkaisesta duunista. Että molemmin puolin meni hyvin.
Elma jeesaa opiskeluhommissa |
No, ei mennyt kunnolla hetkeäkään kun puhelimeeni kilahti viesti ihmiseltä entisistä työkuvioistani!
Entisestä elämästä! Siitä jonka olen jättänyt taakseni!
Ja vielä todella isosta organisaatiosta.
Olisinko halukas juttelemaan (työ)mahdollisuuksista heidän puljussaan.
Voisinko harkita paluuta takaisin alalle.
Se pisti haukkomaan henkeä monestakin syystä.
Että joku muistaa.
Että joku sellainen muistaa jota olen itse kovasti ammatillisesti aiemmassa työssäni arvostanut.
Että joku todella kovatasoisesta puljusta haluaa pohtia mahdollisuuksia juuri minun kanssani.
Että joku sellainen, joka tuki minua vahvasti tässä alalta toiselle hypyssä, on pitänyt minut mielessään ja haluaa pohtia mahdollisuuksia kanssani.
Vaikka tietää ison osan koko tarinasta.
En tiedä olenko taas kahden työn loukussa. ehkä en.
Kesätyö minulla on.
Syksyksi minulla on opiskelemaltani alalta allekirjoitusta vaille oppisopimus tiedossani.
Työtä siis, enemmän työtä kuin opiskelua.
Sijoituspaikka isossa organisaatiossa vain puuttuu. Olen kuullut huhuja oppisopimuspaikastani mutta odotan yhä virallista tietoa.
Ja nyt joku haluaa pohtia entisen elämän mahdollisuuksia kanssani.
En tiedä.
Tietysti menen juttelemaan.
Tietysti.
Sulla on mieletön määrä positiivisia ongelmia. Kaksi kesätyötä, oppisopimuspaikka. Houkuttelu vanhaan, mutta parempaan. Olet elämässsä tehnyt siis asioita todella hyvin! Mitä jos vanha kuulostaa houkuttelevalta, lopettaisitko opinnot vai mikä tässä on homman nimi?
VastaaPoistaTottakai menet ja sitten kuuntelet intuitiota ♥ Elma on tapansa mukaan ihana, terkut sillekin!
VastaaPoista