Helmikuun luetut

 Helmikuu oli pieni lukukuukausi, luin kyllä ja monenlaista, ihan hyvääkin. 

Aloitin lukemieni kirjojen listaamisen blogiin kymmenen vuotta sitten, ja silmäilin läpi silloista lukulistaani. Olen ottanut työn alle muutamia tuolloin lukemiani kirjoja, ja suoraan sanottuna vähän ihmetellyt silloisia arvioitani.
Niin se lukumaku muuttuu, muuttuu kirjallisuus ja muuttuu se, mitä tekee mieli lukea.

Helmikuulta suosittelen Saana Nilssonin Suojeluenkeliä, Alison Espachin Hääväkeä ja Unni Wenche Tandbergin Silloin enkelit itkevät.

Arviot helmikuun luetuista käänteisjärjestyksessä, ja koko vuoden luetut TÄSSÄ

24. Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin vinkit vainajia vakoileville. Chinatownin oma maijapoppanen työntää nenänsä sellaisiin etsiväasioihin, joihin hänen ei pitäisi missään tapauksessa sekaantua, ja samaan soppaan Vera nappaa mukaansa myös alati laajenevan perhepiirinsä. Mainiota cozycrimeä, tällä kertaa hyvin vakavasta aiheesta, ihmiskaupasta. Mainiota luettavaa! E-kirja, 9h.

23. Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä, realityproosa. Niitä kirjoja, joita tykkään suositella toisille ja lukea uudestaan itsekin. Tällä kertaa suosittelin kirjaa Isoveljelle, joka innostui siitä oikein kunnolla, ja niissä fiiliksissä luin sen jälleen itsekin uudestaan. Tämä kirja on vaan niin hyvä: syöksyy suoraan asiaan ja on jollain tavalla hyvin avoin. Ja jalostava, tekee itsekin mieli olla herrasmies, tai edes hyvä ihminen. e-kirja, 13h.

**helmikuun lukuaika katkesi tässä, kulutettu n. 91h. **

22. Donna Leon: Puhdistava tuli. Olen lukenut tämän Brunettin jo aiemmin alkukielellä (englanniksi), ja jo silloin ihmettelin vähän koko tarinaa. Rikos, ja ylipäätään koko kertomuksen juoni on jotenkin sekava ja epämääräinen, kertomuksessa on useampia alkuhäntiä, jotka jollain oudolla kiepautuksella yritetään solmia yhteen. Vianello ja kreivi puuttuivat kokonaan, samaten herkulliset ruuat, viinit ja leppoisat keskustelut Brunettin pariskunnan välillä. Ehkä Leonin tahti alkaa hyytyä. E-kirja, 8,5h.

21. Saana Nilsson: Suojeluenkeli. Millaista on työskennellä SuPossa? Millaista on kirjoittaa kirja työstä, josta ei oikeastaan voi kertoa yhtään mitään? Aloin kuuntelemaan kirjaa vähän varuillani, mutta totesin, että onpa mainio opus, ja vaihdoin samaa päätä käyttöliittymän kuuntelusta lukemiseksi. Kirja on syystäkin vähän pirstaleinen, lyhyiden muistelusten ja kappaleiden kokoelma, ja suurin osa kirjan sisällöstä on tullut näkyviin jo haastatteluissa ja kirjan esittelyissä. Pidin kumminkin, sujuvaa, hyväntuulista tekstiä. Suositus. Äänikirja - e-kirja hybridi, 8 h. 

20. Sanna Vaara: Modernien munkkien matkassa. Hillitön henkinen elämäni. Olen yrittänyt lueskella kymmenen vuotta sitten lukemiani kirjoja. Ihmettelin, miksi tämä ei tuntunut yhtään tutulta; varmaan siksi, kun olin kymmenen vuotta sitten lukenut samalta kirjoittajalta jotain aivan muuta. En oikein tiedä, miksi ja kenelle tämä kirja oli kirjoitettu. Kirjoittaja oli viettänyt parin viikon jakson modernien munkkien retriitissä, henkistymässä ja etsimässä omaa polkuaan. Sikäli kun ymmärsin oikein, modernissa munkkiudessa on kyse jonkinlaisesta rusinat pullasta -henkisyydestä: vähän jotain kaikista mahdollisista suuntauksista, ilman mitään selkeää oppia. Kirja oli suoraan sanottuna mielestäni vähän pitkäveteinen, mutta kuuntelin sinnikkäästi loppuun. (yritin pitkään ymmärtää, miksi olen silloin kymmenen vuotta pitänyt kirjaa hauskana ja hyvänä. Kun sitten tajusin, että kyse on ollut aivan toisesta kirjasta, olin jo niin pitkällä retriitissä, että sinnittelin loppuun asti.) Äänikirja, 6,5 h

19. Alison Espach: Hääväkeä. Phoebe on suunnitellut päättävänsä päivänsä kauniissa luksushotellissa, joka on varattu koko viikoksi hääseurueen käyttöön. Morsian ja Phoebe tutustuvat puolivahingossa ja päätyvät viettämään aikaa yhdessä. Kirja oli kertakaikkisen hieno: hauska, surumielinen, oivaltava; sellainen jonka en olisi halunnut loppuvan ollenkaan. Lempeä, lämmin, hauska tarina ihmisenä olemisen vaikeudesta, keskeneräisyydestä, omaksi itsekseen kasvamisen vaikeudesta.
"Ehkä he kaikki ovat yksinäisiä. Sellaista ihmisenä eläminen ehkä on. On kohdattava jatkuvasti se tosiasia, että on yksi olento yhdessä ruumiissa. Ehkä kaikki valvovat öisin ja keksivät päässään syitä sille, miksi ovat yksinäisimpiä maailmassa."
"Kasvaminen siksi, joka haluaa olla, on samanlaista kuin kaikki muukin. Se vaatii harjoittelua. Ja uskoa, että jonain päivänä vielä herää mestarina" (sitaatit kirjasta, käännös Tuulia Tipa)
Pidin, nautin, alkupuolella millainen tahansa loppu olisi ollut onnellinen loppu. Suositus. E-kirja, 16,5h

18. Anne Louise Morseth: Onnellinen loppu. Suurta kaunokirjallisuutta kirjoittava, vähän ylimielinen Love Sandström laitetaan tekemään yhteistyötä romanttista nuortenkirjallisuutta kirjoittavna Karon kanssa. Tarina tarinasta itsestään: onnellisesta lopusta ja miten siihen mutkien kautta päädytään. Oikein lukukelpoinen hyvänmielen kirja. E-kirja, 11 h.

17. Arto A. Manninen: Noin yksi vuosi. En ole hetkeen vaellellut kirjastossa, mutta kun alkukuusta vaeltelin, lainasin tietysti myös kasan lukemista. Manninen vietti vuonna 2011 vuorotteluvapaastaan osan Kreikassa, Samoksen saarella, osan Hollannissa. Päiväkirjamuistelukset olivat leppoisaa iltaluettavaa: haaveilin vuorotteluvapaasta, vapaudesta ylipäätään ja rauhassa olemisesta. Vähän pohdiskelin kirjan julkaisemisen ideaa: miksi nyt, yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen; miksi päiväkirjamuodossa; ja erityisesti, miksi nyt, kun vuorotteluvapaasta ei enää voi edes haaveillakaan. Tykkäsin kyllä lukea, tykkään ylipäätään matkakirjoista, ja aivan erityisesti näistä tällaisista, joiden tarinoissa keskeinen rooli on tietynlaisella päivien toisteisuudella. Perinteinen paperikirja (!).

16. Piia Leino: Ruma kassa. Selailin tammikuun lopulla ensimmäistä blogiin tallentamaani lukuvuotta 2016: olen näköjään kirjannut lukemaani jo kymmenen vuoden ajan. Päätin lukea joitakin satunnaisia kirjoja uudestaan. En muistanut tätä kertomusta ollenkaan, mutta se resonoi hienosti tammikuussa kuuntelemani Kohti kehorauhaa -kirjan kanssa. Kaupan kassalla puurtava "ruma" Sarianna houkutellaan mukaan erikoiseen tosi-tv ohjelmaan Rumat vastaan kauniit. Paratiisisaarella rumat tytöt kilpailevat kaunotarten kanssa, luvassa on rahapalkinnon lisäksi lahjakortti kauneusleikkauksiin. Kirja kommentoi äärimmilleen viedyn ruma-kaunis-vastakkainasettelun kautta ulkonäkökeskeistä maailmaamme. Olen kymmenen vuotta sitten kirjoittanut: "hauska, räävitön, groteski", olen suunnilleen samaa mieltä yhä. En ehkä pitänyt aivan niin hauskana kuin silloin kymmenen vuotta sitten, mutta pidin siitä kuinka tämä kirja keskusteli päässäni kehorauha-kirjan kanssa. Ehkä olemme pienen askeleen liikkuneet kehorauhan akselilla? E-kirja, 6,5h.

15. Unni Wenche Tandberg, Marianne: Silloin enkelit itkevät. Mariannen erikoinen lapsuus jehovantodistaja-äidin ja valtakirkkoon kuuluvan isän kanssa. Lapsesta tulee äidin uskonnollisen vallankäytön ja hallinnan väline, ja hän on koko ajan ristiriidassa sekä vanhempiensa kanssa, että myös itsensä kanssa. Aikuistuessaan Marianne alkaa pyristellä irti lahkosta, mutta helppoa se ei ole. Äitisuhde olisi luultavasti ollut ongelmallinen, vaikka äiti ei olisikaan kuulunut todistajiin. Kertomus oli kiihkoton, ja rauhallinen lukija sopi siihen hyvin. Jaksan aina vain ihmetellä niitä ihmisiä, jotka tämän ilmeisen ilottoman lahkon jäseniksi päätyvät. Se pelko: jatkuva väärintekemisen pelko, maailmanlopun pelko ja se, että tässä uskossa kaikki vastaukset on annettu valmiiksi ja on opeteltavissa ulkoa, kummastuttaa minua jatkuvasti: miten tällä rytmiryhmällä voi olla seuraajia, ja uusia seuraajia? Ja kaikki ne ristiriitaisuudet ja pelot, joiden kanssa lahkoon kuuluvien vanhempien lapsi joutuu elämään - se on lähes kohtuutonta. Selviytyäkseen jollain tavalla lapsen ainoa keino on valehdella: valehdella itselleen, vanhemmilleen, lahkoon kuuluville ystävilleen, lahkoon kuulumattomille koulukavereilleen - elämä on jatkuvaa valhetta ja valheiden paineista muodostuvaa jatkuvaa ristiriitaa. Äänikirja, 5,5h.

14. Rachel Lucas: Kesä Applemoressa. Applemore-sarjan 3. osa. Tiukka Charlotte havittelee erikoista kartanoa itselleen, mutta siitä on kiinnostunut myös kartanon omistajan sukulainen. Kaksikon elellessä saman katon alla tapahtuu kaikenlaista ennalta arvattavaa. Ihan sympaattisen kesäinen viihdekirja. E-kirja 7,5h.

13. Riitta Lielahti: Tarkemmin määrittelemätön. Harvinaissairaan Riitan ja hänen perheensä tarina jatkuu. Nyt selvitellään erityisesti yhden lapsen haasteita. Elämäkertojen arvioiminen on aina vähän hankalaa: mitä oikeastaan arvioin, kun arvioin elämäntarinaa. Kuuntelin äänikirjana, kun kirjoittaja itse lukee tarinansa, se on yhtäaikaa painokkaampi mutta toisaalta myös harrastelijamaisempi. Veikkaan että tarinalle tulee vielä yhden osan verran jatkoa. Äänikirja, 8,5h. 

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)