Myöhässähän tämä tietysti on. Juhannus tuli ja meni.
Mökittömän juhannus on kuulemma yhtä ankea kuin perheettömän joulu.
En tiedä.
Miten osaisin mökkiä kaivata, kun en sellaista koskaan ole omistanut, tai sellaisella aikaani viettänyt.
Minusta mökkeily on välillä vähän kummallinen konsepti, jossa on kaikenlaisia mökkikohtaisia outoja sääntöjä ja tapoja, joiden hetteikköön voi huomaamattaan valahtaa.
Minun kaupunkijuhannuksessani oli
- aamukävely hiljaisten lähiöiden läpi, kesämekossa ja sandaaleissa
- aamukiipeily hiljaisella hallilla
- oikutteleva tiskikone
- käsintiskiurakka
- korjaantunut tiskikone (tietysti vasta sitten kun tiskit oli jo tiskattu ja laitettu koneeseen kuivumaan!)
- uusia perunoita ja savukalaa
- englantilaista kuohuviiniä (!!!!)
Huomioita:
Onnistuin ostamaan itselleni oikein hyvät sandaalit ihan vahingossa. Ja kesämekon myös.
Juhannusaaton aamu oli ensimmäinen sellainen aamu, jolloin laitoin ihan vain kesävaatteet ylleni.
Yhdellä työpisteistäni on niin viileä ilmastointi, että vallan pitää olla kunnon vaatteissa, ei missään kesämekossa. Nyt oli vapaapäivä! Ja kesä! Ja lämmintä!
Oli ihan käsittämätön nautinto lähteä maailmalle paljain käsivarsin ja säärin.
Ajattelin, etten käytä koko kesänä yhtään mitään muita vaatteita. Ikinä.
Englantilainen kuohuviini! Näimme uutisissa jutun englantilaisista viiniviljelmistä, ja minulle tuli älli että maistellaan mekin niitä.
Alkossa myyjä osasi suositella hyvänhintaista ja kuulemma aivan shampanjatasoista kuohujuomaa.
Oli kuulkaa hyvää. (vaikka en siitä shampanjahommelista ole ihan varma, kun olen niin vähän sitä juomaa maistellut. Ehkä kaksi kertaa.)
Smetana. Älkää hyvät ihmiset ottako uusien perunoiden kanssa voita. Ottakaa smetanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti