Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 2 - väärään suuntaan

 Olen yrittänyt kävellä vaihtelevalla menestyksellä joka päivä edes jonkinmoisia matkoja.

Yhtenä päivänä lähdin kävellen keskustaan, kirjastoon tai jotain.

Kuuntelin onnellisena äänikirjaa ja tepastelin menemään, kun yhdessä risteyksessä pari täti-ihmistä alkoi huitoa minulle.

ei Vartiovuoren- eikä Kupittaanpuisto

Pysäytin kirjan ja kysyin että mikä hätänä.

He kysyivät, että onko edessä oleva puisto Vartiovuoren puisto.

Käännyin katsomaan puistoa, jonka läpi olin juuri tullut.
No, ei. On Kupittaan puisto. Että ovat jo tulleet ohi siitä. Pitää kääntyä ympäri. (mitä ihmettä Vartiovuorella voisi olla niin kiinnostavaa että tädit sinne haluavat?)

Pitäisi päästä kuulemma Ursininkadulle. (luostariin menossa siis!)

Päässäni pingispallot ja biljardipallot alkoivat törmäillä toisiinsa aivan vimmatusti. Olen itsekin aina eksyksissä, enkä todellakaan ole minkäänlainen reitittäjä saati opas. Hyvä kun pystyn itse suoraa tietä kulkemaan ja löytämään jotenkuten perille.
Sen verran kumminkin olin kotikaupunkini kartalla, että olin melko varma asiastani: Te olette kuulkaa nyt ihan väärällä puolella kaupunkia. Ootte just kääntäneet selkänne Ursininkadulle. (miksi ihmeessä karttasovellus opastaa sinne Vartiovuoren läpi, ei mitään järkeä?)

Että minä menisin nyt tästä tuonne, mäkeä ylös ja mäkeä alas ja kohti Kauppatoria ja sieltä sitten uudet suuntimat sinne Ursininkadulle.

Niin kun pitäisi löytää sinne nunnaluostariin, ollaan siellä yötä.

Arvasinkin sen, on kuulemma viehättävä ja viihtyisä paikka.

Ja rauhallinen. Ja aamiainen. Ja edullinen.

Kysyin, olivatko tädit tulleet keskiaikapäiville. Eivät kuulemma, ihan muuhun tapahtumaan. Mutta voisihan sielläkin käydä jos ehtii.

Keskiaika alkaa torstaina, sikäli kun itse tiedän.