Mitä ilmeisimmin lomani on ainakin tähän mennessä ollut onnistunut.
Olen tehnyt melkein kaikkia juttuja, joita suunnittelin. Ja olen pikkuhiljaa alkanut tuntea oloni levänneeksi.
Jonkinasteista nösväilyn vajetta minulla vielä on. Mutta se kiintiö ei varmaan helpostikaan täyty, se on vain hyväksyttävä.
Muutaman päivän olen kuluttanut pohtimalla sitä tosiasiaa että nykyisen teinimeiningin on kertakaikkiaan loputtava.
En ole koskaan ollut - eikä minusta koskaan tule - järjestelmällistä ihmistä.
Minulla on ympärilläni kasoja konkreettisesti, ja pääni sisällä jatkuva ruuhka.
Pienen suurperheen (tai suuren pienperheen) vastuuaikuisena olen joutunut opettelemaan jonkinmoista kurinalaisuutta, että elämä edes jotenkin rullaisi eteenpäin ja keskenkasvuiset olisivat oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeanlaisissa varusteissa.
Kait siinä jotenkin onnistuinkin.
Meillä oli joskus lapsekkaana aikana hataria yritelmiä siivouspäiviksi, ruokalistoiksi, kauppapäiviksi ja kaikenmoisiksi muiksi rutiineiksi, mutta kovin syvällisesti en niitä ilmeisestikään ole sisäistänyt.
Nyt kun elelemme iloisessa dinkkutaloudessa, kaikki ne ovat lipsahtaneet pois päästäni noin vain.
Nykyään kahlaamme suunnilleen polvia myöten kissankarvan muodostamissa arokierijöissä, koska ilmeisesti siivouspäivän lisäksi myös imurin sijainti on sekin lipsahtanut pois päästäni (ja Lehtorin päästä myös).
Päivittäinen varttisiivous on kokonaan kadonnut, koska minulla ei ilmeisestikään ole ylimääräisiä vartteja siihen käytettäväksi. (jäätävä kiire on ihmisellä lukea!)
Kissat ruokin vain, koska ne ponnekkaasti muistuttavat siitä.
Meitä itsejämme ruokkivat muiden äidit. (en osaa enää käyttää puurokattilaakaan)
Ja Lehtori on ruvennut (kotityöexcelin puuttuessa) huolehtimaan myös minulle aiemmin kuuluneista kotihommeleista. (onneksi Lehtori ei ole kuullut metatöistä, muuten olisin pulassa!)
Pidin itselleni puhuttelun: ryhdistäydy nainen!
Olet vastuullinen aikuinen, et voi elellä loppuelämääsi kuin mikäkin huithapeli teini, makkispekkiksiä syöden ja imuria ja pesukonetta pakoillen, vain omaa rentoiluasi ajatellen.
Ihan varmasti voin kokonaisuudessaan paremmin, jos jollain tavalla otan taas arjen paremmin haltuun ja luovun löysäilyn kuvitteellisesta hyväätekevyydestä.
(kyllä, ihminen tarvitsee palautumista ja rentoutta ja armollisuutta. Mutta ihminen tarvitsee myös hyvää arkea.)
Me tarvitsemme siivouspäiviä, ruokalistoja, kauppapäiviä, varttisiivouksia.
Minä tarvitsen iltajumppaa ja kävelylenkkejä, muun liikunnan lisäksi.
Me tarvitsemme hyvää arkea.
 |
| kyllä minusta vielä tämmöinen työn sankari tulee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti