Tai ainakin minulla meni jo, paluu arkeen ja tilulii.
Viimeisenä lomapäivänäni hilasin itseni kirjakauppaan ja hankin pakollisen syyskalenterin. Tällä kerralla päädyin valitsemaan ihan tavallisen täplitetyn vihon.
Kalenteri ei oikein taivu tarkoituksiini, varsinkin kun nyt alan hiljalleen hahmottaa, millaista muistiapuvälinettä tarvitsen.
Arjen menot ja aikataulut kulkevat puhelimen kalenterissa, joka ainakin periaatteessa on jaettu koko perheelle.
Puhelimen kalenterista löytyvät kaikki arjen asiat: nuorison harrastukset, lääkärit, kampaajat, omat työasiat; ylipäätään kaikki aikataulutettava.
Töissä pöydän nurkalla on työkalenteri, joka riittää työpäiviini. Sitä en kanna mukanani, enkä merkitse siihen omia menojani muutamia yksittäisiä lukuunottamatta. Työkalenteri on verstaan työlista.
Se apu, mitä arkeeni tarvitsen, on kotiloki.
Kotiloki on jokinlainen kalenterin ja bulletjournalin välimuoto.
Kotilokia ei voi pitää puhelimella, eikä työkalenterissa, se on oltava paperilla.
Olen versioinut kotilokista vuosien mittaan erilaisia yritelmiä.
Kaikki ovat olleet yhtä toimivia tai toimimattomia. Jotain järkeä tässä konseptissa kuitenkin on, koska palaan siihen aina yhä uudestaan ja uudestaan, vähän eri muodoissaan.
Kotilokiin teen ruokasuunnittelua, taloussuunnittelua.
Kotilokista löytyvät muistettavat asiat - osin samat kuin kalenterista tai muistikirjasta, mutta myös sellaiset muistettavat asiat, joilla ei ole selvää pakottavaa aikataulua - vaikkapa passien ja reseptien uusimiset ja vastaavat.
Tälle toimintakaudelle hankin ihan tavallisen pisteellisen vihon. Samalla päätin, että hiisivieköön, en jaksa askarrella mitään yltiösöpöä ja värikästä, se ei ole itsetarkoitus, vaan tällä kaudella mennään käytännöllisyys edellä.
Printtasin netistä kuukausikalenterit elokuulta joulukuulle ja liimasin ne vihkooni.
Siirsin puhelimen kalenterista tiedossa olevat menot kalenteriin.
Ensimmäisenä muistettavana asiana kirjoitin lokini kalenteriin kissanhiekkojen vaihdot. Jos en kirjoita sitä johonkin ylös, en muista milloin edellinen vaihto on tehty, ja sitten jää vaihtamatta - tai tulee vaihdettua aivan liian tiheään.
Jatkoin pohtimalla syömisiä.
Ruokalistasuunnittelu on viime aikoina toiminut vähän huonosti, elämässä on ollut enemmän muuttuvia tekijöitä kuin aiemmin (mm. yksi työssäkäyvä lisää; hän tarvitsee täydet eväät työmaalleen).
Alkoi tuntua siltä, että ruokalistaa voi suunnitella enintään viikon eteenpäin, ja varmaa toisaalta on, että täysin ilman suunnittelua en huusholliamme hanskaa: jos en yhtään ennakoi, meillä yökensyödään päivästä toiseen jotain masentavaa harmaata söösää, tai roiskeläppiä.
Tällä kertaa päätin kirjoittaa ylös kaikki edes suhteellisen toimivat tietämäni ruuat.
Jokaisen ruuan perään lykkäsin rivin palluroita: kun tämä ruoka on tehty, ruksitaan pallura yli. Josko tällä tavalla välttyisi makaronilaatikolta kahdesti viikossa. Tai bololta.
Jos olisin Ihan Oikea Bulletjournalisti, olisin tehnyt kaiken kauniisti tekstaten, iloisin värein, tarroin ja muiden somisteiden ryydittämänä. Ja olisin jatkanut tekemällä tulevaisuuksia, unelmia, talouksia, luenämäkirjat- suunnitelmia ja vastaavia. (en kyllä tarvitse yhtään luenämäkirjat -suunnitelmia, siitä pitää huolen kirjaston algoritmi tai sitten suositteluhylly) (Lehtori yllytti minut viikonloppuna kirjastoon kanssaan. Se osaa istua ja lukea. Minä en. Tulin kotiin kainalossani iso kasa kirjoja. Lehtori väitti että olen hillitön ja ettei minulla ole itsekuria eikä elämänhallintaa) (niin että en laita kotilokiini mitään kirjalistoja) (laitan ne muistikirjaani)
Koska kumminkin olen Ihan Tavallinen Keksiäkäinen Eukko, sain askarreltua niskani jumiin ennen kuin edes ruokalistasuunnitelma tuli valmiiksi.
Piti siis ottaa tuikitarpeellinen muutaman päivän niskajumppatauko ennen talous- ja muuelämäsuunnittelua.
**
Kotilokimuistelmia
(muistuma1)(muistuma2)
(muistuma3)
(olennainen muistuma)
