ammatinvalintakriizi

en oikein tiedä.

Joku kriizikausi myllää päässä, taas kerran mietin mitä haluaisin tehdä isona. 

Tiedän vain kaikenlaista mitä en halua, mutta en yhtään mitä haluan.

Olen lukenut satajayksi hömppäkirjaa, joissa kaunis nuori ja vähän eronnut sankaritar perii kahvilan tai kirjakaupan tai maatilan tai jotain ja sitten bum! elämä on kohdillaan ja se tietää heti että tätä olen aina halunnut tehdä jee.

En halua pitää kahvilaa. Paitsi ehkä hetkellisesti.
Enkä ehkä kirjakauppaakaan.
En halua olla yhtään mikään yrittäjä enkä maatilalomittaja.
eikä minulla tietääkseni ole kauan sitten kadonneita sukulaisia joilta edes voisin periä maatilan tai kirjakaupan tai kahvilan.
miksei niissä kirjoissa koskaan peritä vaikka tilitoimistoa tai maansiirtoyritystä? ei sillä että haluaisin niitäkään. tai että minulla olisi sukulaisia joilta jäisi perinnöksi maansiirtoyritys. onneksi ei ole.

Mitä tykkään tehdä
- uiminen on aika kivaa noin puoli tuntia kerrallaan -> ehkä minusta ei siis ole ammattiuimariksi. en kyllä tiedä, onko ammattiuimareille edes akuuttia tarvetta.
- ruuanlaitto on aika kivaa ehkä kaksi kertaa viikossa -> kokkeus ei vissiin ole minua varten
- tykkään lukea -> mutta ei sitä hullukaan loputtomiin jaksa. yksi kirja päivässä on jo aika paljon. lomalla jaksoin sitä tahtia kaksi viikkoa, sitten hyydyin. 

Semmoisia mietin.

*

ja koska tämä on suuresti vuorovaikutteinen blogi, niin mitenkäs kriizien laita siellä päässä?

se fiilis...

 se fiilis kun heräät puhelimensoittoon migreenitokkuraisilta päiväunilta.
lähinnä helvetillisen työviikon jäljiltä.
ei äiti, en halua jutella asiasta. 

Et oikein tiedä, särkeekö vielä vai ei.

Etkä oikein tiedä kenen kanssa juttelet.

Ja siellä luurin toisessa päässä on joku hyvin etäisesti työn kautta tuttu, joka jostain syystä halusi juuri nyt soittaa ja lätistä ihan muuten vain siitä, miten hänellä pyyhkii juuri nyt.

Olin iloinen että heräsin.

Olin iloinen että juuri sillä nimenomaisella hetkellä päänsärky tuntui vetävän vähän henkeä ja olo oli melkein siedettävä.

Olin hyvinhyvin hämmentynyt puhelusta, koska...
no, olen tuntenut - tai pikemminkin tiennyt - luurin toisessa päässä olevan ihmisen korkeintaan etäisesti, korkeintaan tuttavatasolla, työn kautta.
Että mitä helkattia?

Mutta kiva että hänellä menee hyvin. kait olin sitten ollut hyvänä kuuntelevana korvana jossain välissä

Ja aika kiva että hän soitteli. Oli bongannut avunpyyntöni yhden työhön liittyvän ryhmän keskustelusta ja halusi vilpittömästi vain jutella. luulin että sitä ryhmää ei edes lue kukaan, mutta sain vastauksen kysymykseeni alle tunnissa ja iltapäivällä tämän oudon puhelun.
Kiva kun on ryhmiä.

Mutta oli se silti vähän outo fiilis.

*

Mukavampaa on kyllä se, että ihan tietoisesti ja ilman päänsärkyä tapaa työn kautta ystäväksi ja tärkeäksi tukiverkoksi muuttuneen ihmisen, semmoisiakin on. <3

*

vaatepohdinto

 

Some-kuplassani eletään viiden vaatteen haastetta: vuoden aikana saa ostaa enintään viisi uutta vaatetta. 

Minun omassa henkilökohtaisessa kuplassani eletään jonkinlaista hysteeristä osta vaikka kuinka paljon vaatteita-haastetta.
En ole ehkä ikinä elämässäni ostanut ja omistanut niin paljon vaatteita kuin tänä vuonna.

Löysin vähän vahingossa tuotemerkin, jonka tunikat sopivat minulle ilman että minusta tulee äikänopen näköistä, jonka housut ovat suunnilleen maailman mukavimmat ja jonka tuotteet ovat ekologista lähituotantoa.
(Ei maksettua mainontaa, mutta Dama Design!)
Keväällä ostin yhdet housut ja kaksi tunikaa sieltä arki- ja juhla- ja sitten kevätjuhlamekon myös.
Nyt kävin hommaamassa vähän toisenmoiset housut ja vielä yhden tunikan.
Ja pari trikoopaitaa minulla on sieltä ja yksi t-paita.
ylipäätään on tosi outoa muuttua tunikatädiksi. mutta semmoiseksi olen muuttumassa. en kertakaikkiaan voi enää mennä töihin rötväisissä farkuissa, kulahtaneessa hupparissa ja t-paidassa, vaatteiden pitää olla rentoja, mukavia ja asiallisia.
vaatehuollon nimissä ja myös sen takia kun olen hirmu viluinen, olen myös oppinut aluspaitojen käytön. se on tehnyt hyvää itselleni ja vaatteilleni.

Takin aion vielä ainakin ostaa.
Kylmälle kaudelle tarvitsen kengät; paljasjalkakenkien huono puoli on se, että pohja kuluu todella nopeasti.
Yhdet vanhat ei-paljasjalkaiset saapikkaat pitää pohjata uusiksi, niistä tulee hienot.

Sorttasin viikonloppuna vaatekaappiani.
Pistin suurimman osan kaikkein kesäisimmistä kesävaatteista sivuun. En oikein jaksa uskoa mihinkään niin kuumottaviin helteisiin, joissa tarvittaisiin pikkupikkumekkoa. T-paidalla ja kevyemmällä housulla pärjää kyllä.

Kiva fiilis kun katsoo kaappiinsa ja kaikkia vaatteita tekee mieli käyttää.
paitsi farkut alkavat olla vähän nuhjuisia kyllä. mutta ne ovat vapaa-ajan vaatteita.
kiipeilyhousuihini olen rakastunut. pitää ihan vahtia etten hillu niissä kylillä miten sattuu.
noiden hienojen housujen ja tunikoiden lisäksi olen tietysti ostanut pitkä- ja lyhytlahkeiset kiipeilyhousut ja sitten olen ostanut yhden mekon ja kaksi muuta tunikaa myös. ja vanhoistakin vaatteista löytyy ihan käyttökelpoista päälläpidettävää. olen varmaan ostanut ainakin kymmenen ,ellen viisitoista, vaatetta tänä vuonna.

*

Viikonloppu oli muutenkin leppoisa.
Oli kaikenmoista mukavaa.

oluenmaistelua ystävien kanssa

nykytaidetta Wiurilan kartanossa

 

kunpa muistaisin taiteilijan nimen!

Taidenäyttely toisten ystävien kanssa.

Vähän kiipeilyä. 

 

Ja ihan vain oleilua.