ihmissuhteita olen kovasti pohdiskellut.
Tai oikeastaan yhtä erityistä suhdetta enimmäkseen.
Olin ajatellut että kirjoitan siitä, mutta nyt iski rimakauhu, tyhjän paperin pelko ja hirvittävä ujous.
Ehkä sitten kumminkin kirjoitan jostain muusta.
Vaikka siitä, että Pikkusiskolla on tänään koulua "neljä tuntia ja rämät päälle".
*
Joskus silloin kauan sitten oli kolmenlaisia poikia.
Oli sellaisia tyhmiä poikia joita ihan vilpittömästi inhottiin ja vähän pelättiin, koska ne kiusasivat ja olivat pahoja.
Sellaisia joihin hirveästi ihastuttiin ja joista kirjoitettiin päiväkirjaan sydämenkuvan sisälle kaikenlaista aahia ja oohia. Kun ne olivat niin söpöjä ja ihania ja ooooh.
Ja sitten oli sellaisia, jotka eivät olleet poikia vaan kavereita. Joiden kanssa paukutettiin päätä, jotka tökkivät kynänkärjellä kesken matikantunnin kun ope sanoi jotain kummallista ja joiden kanssa taitettiin peistä nuoruuden mustavalkoisella ehdottomuudella sellaisista asioista kuin ovatko ihmisten vai eläinten oikeudet suurempia ja tarvitaanko maailmassa rahaa ja toteutuuko demokratia vai ei ja free nelsonmandela!
Kyllä kuulkaa tyhmät ovat edelleenkin vähän tyhmiä.
Söpöt ovat aikalailla rypistyneet ja muutenkin jotenkin valahtaneet. (höh!)
Mutta päänpaukutus se jatkuu vaan. Jatkuvat myös ne suuret keskustelut (ratkaisematon edelleen; tarvitaan; vähän huonosti; on jo free!). Ja aikalailla mukavaista ja lämmintä on niitä käydä siinä omassa kotisohvassa, vaikka sitten onkin kissa välissä. Tai lapsi/a.
niin elämä heittää.
Olen lukenut tän läpi ainakin kymmenen kertaan - aloittanut kommentoinnin ja homma on jäänyt vaiheeseen. Deletoinut.
VastaaPoistaNiin.
Tuohon on vaikea lisätä mmitään.
Mie elän tässä kohden sis yksin ja tilanne on se,että miun rakkaudet kohdentuivat aina juurikin noihin kahteen ensiksimainittuun ryhmään- siksi niillä ei mitään todellista mahdollisuutta onnistua ollutkaan.
Olen aina ollut oman vahvuuteni vuoksi varsinainen renttumagneetti.
Hauskaa on ollut, mutta ei se pitkälle ole kantanut.
Kadu en silti,ei se kannata.
Lämpö sohvalla kantaa. Ja haluan vahvasti uskoa myös siihen,että myös yllättäen verkosta syntyneet ihmissuhteet. <3
Onneksi elämä heittää meitä kummallisiin tilanteisiin.
VastaaPoistaKokeilin aikoinani niitä renttuja taiteilijoita. Se ei kantanut mihinkään. Söpöistä en ole oikein koskaan piitannut. Ja totta, ne on jo vähän elähtäneitä. Tota kolmatta luokkaa löytyy kotoa vierestä. Välillä kolisee, mutta silti on se kainalo vaan edelleen maailman paras paikka.
Wempula
Vintti ja Wempula <3!
VastaaPoistaAviota takana kohta 13 v, yhteiseloa ja seukkailua siihen +4 v, mutta kavereita ollaan oltu teini-ikäisistä asti.
Me ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja aviossa seitsemän ja kavereita teini-ikäisestä :)
VastaaPoistaSama meno siis täälläkin. Toki kaveruuden alkuaikoina kuljettiin omia polkujamme ihmissuhdeviidakossa, mutta kyllä se onni voi läheltäkin löytyä.