kodinkonekriizi

tiedättekö sen kun katsoo pankkitiliä ja siellä on finanssia aimolohmare vähemmän kuin pitäisi?
Se on sellainen epämääräinen pettymys, jota seuraa hitusen kitkerä huojennus ja helpotus kun tajuaa, että ihan tavalliseen arkeenhan se finanssi on valunut, eikä olekaan joutunut ryöstön kohteeksi.

No tiedättekö sen, kun se sama tunne iskee punnitushetkellä vaa'alla?
Sitä astuu muina henkilöinä ja mahdollisimman kevyttä teeskennellen vaakalautaselle ja sitten se vaaka näyttääkin viisi kiloa vähemmän kuin pitäisi.
Tuleeko voitonriemu ja jee?
Ei tule.
Tulee epäusko ja kauhistus, että mihin on ihmisestä kadonnut viisi kiloa.
Astuu pois vaa'alta ja menee takaisin ja johan ovat kilot turvallisesti tulleet takaisin.
Sitten ei uskalla mennä vielä kerran pois ja takaisin, koska on se riski, että painaa taas viisi kiloa enemmän ja sitten viettää koko loppupäivän pohdiskellen, että montako viittä kiloa se vaaka ihmisestä on jo huijannut, ja mikäköhän se todellinen paino oikein on?

Sinänsä tietysti lohdullista, että onpa se lukema mikä tahansa, niin se on kaiketi suunnilleen sama kuin joskus aiemminkin, koska samat vaatekset mahtuvat yhä päälle, mutta onhan se hiukan kummallista, jos paino on mitä tahansa välillä 50-100.

Mutta kyllä tulee myös pieni pettymys kodinkoneeseen, joka semmoisella tavalla huijaa ihmistä.
Mitkä muut laitteet samanmoisesti huijaavat?
Keittääkö kahvinkeitin salaa teetä ja tarjoilee sen minulle kahvina? Nauraahykertelee mokoma aparaatti, että taas meni tyhmä halpaan.
Huijaako pesukone kun se kadottelee pahansuopaisesti sukkia? Mihin se niitä tarvitsee? Tepasteleeko se kone salaa minun sukissani pitkin päivää ympäri asuntoa?
Näyttääkö telkkari ihan tahallaan ja silkkaa salakavaluuttaan viisi vuotta vanhoja ohjelmia?

*

Kun tulin eilen töistä kotiin, tytöt ilmoittivat että tänään muuten pestään kissa.
Yritin prokrastinoida, syödä ja juoda kahvia ja vaikka mitä, mutta en päässyt pakoon.
Hyvä kun en joutunut vastuullinen kissanomistaja-saarnan kohteeksi.
Pesimme.
Kuivasimme.
Lauloimme kuivatessamme.
Kissaa otti hattuun, se alkoi huutaa kun lauloimme voimalla seitsemän miehen. Se on kumminkin tyttökissa eikä mikään jukolanjussi. Ja vielä enempi se on prinsessa joka ei antanut kuivata villahousujaan, nyt se vasta onkin todellinen rönäperä.

*