torstai 14. syyskuuta 2017

Sisustusmessuilla

Voitin Satulinna -blogin arvonnassa liput Habitare-messuille.

Olipa elämys - en nimittäin olisi missään tapauksessa tullut lähteneeksi messuille muuten.
Töissä on tohinaviikko, eikä sisustaminen noin ylipäätään ole tällä hetkellä keskiössäni.

Lähdin messuille hyvin lyhyellä varoitusajalla: vielä tiistai-iltana en uskaltanut hankkia junalippua, vaan tein lähtöpäätökseni vasta keskiviikkoaamupäivällä.
Samasta syystä en saanut kaveria mukaani, kukapa sitä niin nopealla aikataululla olisi lähtövalmiina.


Hyvänen aika että on maailmassa kauniita esineitä ja kekseliäitä suunnittelijoita!


Ekologisuus, kierrätys ja vihermaailmat ovat selvästi pinnalla. Vastuullisuus, erityisesti vastuullinen tuotanto - tai vaihtoehtoisesti kotimaisuus - nostetaan vahvasti esille erityisesti nuorten suunnittelijoiden tuotannoissa.


Can design solve problems - esittelypisteellä vietin hyvän tovin ihmettelemässä vastuullisen kuluttamisen ja vastuullisen tuottamisen kysymyksiä.




Ihastuin kirjahyllyyn; valitettavasti kirjastomme ei mahdu tähän.


Puufillarit sykähdyttivät. Voisikohan sen maalata mieleisekseen?



Ainoa sisustuselementti, jonka harkitsin ostavani: kissan kiipeilypuu. Lauma on nimittäin kiivennyt nykyisen puunsa hajalle, eikä se muutoinkaan ole mikään kovin kaunis esine.
Eläinkauppa Faunattaren kokoelmiin on tuloillaan Kattiset -sarjaa: seinään kiinnitettäviä raapimis- ja kiipeilyelementtejä. 
Kekseliäitä ja mukavan näköisiä elementtejä - aloin heti haaveilla sellaisista!

Kissahuonekalut ovat todellinen haaste suunnittelijalle ja sisustajalle. 
Kissapuun tulisi olla keskeisellä paikalla, koska kissat haluavat olla siellä missä tapahtuu. Ja yleisesti ottaen kissapuut ovat - anteeksi vain - aivan susirumia kalusteita.
Meidän hentoiset tytsimme ovat maine cooneja, jotka keskenkasvuisinakin ovat reilusti normaalia kotikissaa suurempia eläimiä (ja Viiru puolestaan on muuten vain lihava), eli kissojen paino- ja koko asettavat nekin vaatimuksia kiipeilypuulle. Metrinen tolppa ei pysy pystyssä eikä kestä kissojen painoa.

Viime aikoina markkinoille on tullut ja tulossa tällaisia kekseliäitä ja tyylikkäitä kalusteita.
Seuraavana haasteena onkin sitten seinän kantokyky. Jos puuhun jysähtää kymmenen kiloa kissaa, kestääkö seinä?
Meillä talouden keskeisillä paikoilla on valitettavan vähän kantavaa ehjää (siis ovetonta tai ikkunatonta) seinäpinta-alaa.
Vahvaan harkintaan kumminkin.

Varsinaisesti minulla oli messujen suhteen vain yksi agenda: käydä tunnustelemassa hamam-pyyhkeitä, niitä kun on niin monessa paikassa viime aikoina hehkutettu.
Olivat justiinsa niin ihanan pehmeitä kuin olin kuvitellutkin.

Messutuliaisina kotiin lähti Linalta neljän pyyhkeen kokoelma. Nuoriso totesi saman kuin minäkin: ihanan pehmeitä, ja koska taloudessamme on lievää taipumusta sanavääntelyyn, pyyhkeet ristittiin hetimmiten haminami-pyyhkeiksi.

Koeajamme ja tilaamme lisää ja suurempia, jos ovat toimivia.




**

Varsin mukava ex tempore -messureissu, kiitos messulipuista Tuija!

4 kommenttia:

  1. Ihan varmasti voisi puufillarin maalata mieleisekseen ja sitten taas uudestaan jos kyllästyy!

    VastaaPoista
  2. Minä en ole vuosiin käynyt Habitaressa. Ensi vuonna on kyllä pakko päästä! Ja hamam-pyyhkeet! Ostin asuntomessuilta meille Lina-pyyhkeet. Ja tykätään! Mies jopa ehdotti, että ostetaan lisää! Wau! Hän ei ikinä ehdota minkään ostamista ellei kyseessä ole säbämaila tai joku muu urheiluväline.

    VastaaPoista
  3. Minä en ole vuosiin käynyt Habitaressa. Ensi vuonna on kyllä pakko päästä! Ja hamam-pyyhkeet! Ostin asuntomessuilta meille Lina-pyyhkeet. Ja tykätään! Mies jopa ehdotti, että ostetaan lisää! Wau! Hän ei ikinä ehdota minkään ostamista ellei kyseessä ole säbämaila tai joku muu urheiluväline.

    VastaaPoista
  4. Kuullostaa kivalta reissulta, kaunis tuo kiipeilyteline. Ja nuo pyyhkeet on kyllä aivan loistavia, minä en enää huoli mitään muita😊

    VastaaPoista