Kymppitonnin teemaviikko

No ei.
En onnistunut säästämään kätevästi kymppitonnia jättämällä kahvilassanotkumisen viikoksi pois.

Joskus vuodenvaihteen tuntumassa nuoriso paljasti minulle, että puhelimessani on appi joka salaa laskee askeleitani ilman että käskenkään.
No johan onkin kiehtovaa.

Tässä vuodenvaihteen ylenpalttisessa puuskauspuuskauksessa päätin viettää kymppitonnin teemaviikon, eli pyristellä joka päivä siihen suositeltuun kymmeneentuhanteen askelmaan.

sunnuntain pakkaskävelyllä

Ensin olin tilastotieteellinen ja laskin tammikuun alun askelmäärät ja niille keskiarvon: suunnilleen 8000 tepsahdusta päivässä.

Miten kävi teemaviikolla? 
Kävelin 9875 - 13586 askelta päivässä.
masentavat 125 askelta vajaa, grr
Olen vähän epäileväinen tuon suurimman askelmäärän suhteen: sen pitäisi mielestäni olla enemmän, koska sinä päivänä kävelin kotoa töihin ja se on seitsemisen kilometriä ja lisäksi kävelin sinä päivänä myös kahdesti töistä keskustaan, jonka pitäisi olla reilu kilometrin verran, niin että mittarissa pitäisi olla yli kahdeksan kilometriä, mutta ei vain ole.

kirjastokävelyä hyllyjen välissä:
kirjasto sopii dinosauruksille!

Oliko hankalaa?
No ei ollut. Siihen suunnilleen kahdeksaantuhanteen pääsen ihan normiraahautumisilla. En pidä puhelinta taskussani töissä tai kotona, eli arjen sisäkävelyt jäävät tässä huomiotta. Kaikki nämä askeleet on kävelty joko ulkona tai kauppareissuilla.
Pelkästään sillä että jään bussista keskustassa ja pakottaudun kävelemään keskustasta verstaalle, saan lisättyä askelmäärää. Hankalaa tietysti on se, että pitää tehdä valinta: kävelenkö reippaasti läpi tuulen ja tuiskun vai kökötänkö mukavasti bussissa Komisario Brunettin seurassa.

töistä keskustaan: pakkaspäivänä pensasaita piti kovaa meteliä
tipulintua epäilyttää

Mikä yllätti?
Omituista oli se, että päivinä jolloin lähdin vartavasten kävelylle - erityisesti viikonloppuina - askeleita tuli nihkeämmin kuin päivinä jolloin hoidin normaaleja arjen asioita. Kauppa, kirjasto ja harrastusjuttujen hoitaminen tuottivat tarvittavan askelmäärän vaivattomasti.
Kävelin viikon aikana kahdesti kotoa keskustaan. Kumpainenkin reissu tuotti vähemmän askeleita kuin olin kuvitellut.

Pystyn varsin vaivattomasti kävelemään tunnin verran teps-teps.
Kotiovelta töihin kävelee tunnin ja vartin, se alkaa jo tökkiä. Pitäisi pitää lepotauko jossain välissä.

Kun kävelen, kävelen.
En kuuntele musiikkia, enkä äänikirjoja tuplavauhdilla (kuten lahjakkaimmat multitaskaajat)
Kävelen vain.
Se on yllättävän rentouttavaa, muistin taas miksi käveleminen on ihan mukavaa.

pakkasaamuna 

Säät suosivat.
Ei harmittanut kävellä, paitsi yhtenä päivänä olin kävellyt jo paljon melkein polviin asti ulottuvassa lumimassassa koko kaupungin halki ja jäin odottamaan bussia, joka olikin melkein puoli tuntia myöhässä.
Silloin harmitti: tuli kylmä ja kävellen olisin jo ollut perillä.

hyötykävelyä: kaupungin halki ja hoitamaan nuorison harrastusasioita
sairaalan työmaa näyttää etenevän

Alkutalvesta hankkimani paljasjalkatalvikengät alkavat vihdoin muotoutua jalkaan.
Jalat eivät vaivanneet, selkä ei vaivannut, polvet eivät vaivanneet.
Eikä niska mennyt jumiin, reppukin oli sopiva.

pakkasselfie: kaupasta kotiin ostosten kanssa

Kymppitonnin teemaviikko kannusti muutenkin liikuntaan: ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen sain mahdutettua viikkooni kolme uintikertaa!

museokävelyä museossa: näkymä Aboa vetus, ars nova -museon ikkunasta