hajanaista jouluista

Ollaan jo joulukuussa!

Pitkällä joulukuussa! 

Tuon joulua sisään vähitellen, vähän kerrallaan.  

 Itsenäisyyspäivän aamuna ripustin kepukkakuusen keittiöön. Ja virittelin siihen valot.
Latvatähti on kadonnut johonkin.
Ehkä kepukkakuusi toimii silti.

Meille ei pitänyt tulla mitään muuta kuusta.
Paitsi että tuli sittenkin, pikkuinen huonekuusi.
Saa nähdä, saanko pidettyä sen hengissä.

Kävin kurssilla opettelemassa himmelin tekoa.
Osasin ennestään peruskuvion ja olen muutaman pienen himmelin joskus tehnytkin.
En edistynyt yhtään monimutkaisempiin kuvioihin, sellainen millintarkka piperrys ei vain onnistu.
Jukolan Jussiksi nimeämäni himmelintapainen hakee vielä paikkaansa.

Joku ihana ihminen laittaa vuodesta toiseen meidän rappikseemme joulutoivotuksen.
Vuodesta toiseen se aiheuttaa minussa hampaiden kiristelyä ja viiltelyä ohimoilla. tiedän, on pikkumaista hermostua kieliasioista, mutta hermostun silti
Mikä helkkari on talo nasukas?
Tulimme Lehtorin kanssa siihen tulokseen, että se tarkoittaa luultavasti Elmaa. Elma totisesti on Nasukas.

Nasukas

Työelämä on ottanut päähän. Välillä enemmän, välillä ei ihan niin paljon.

Alkoi ottaa päähän niin paljon, että piti tehdä jotain.

 

Osallistuin pääsykokeeseen.
En ole vuosiin kirjoittanut yhtään mitään lyijykynällä - kuvassa näkyvästä syystä.
vasurina olemisen kiro
En muistanut enää, millainen kovuus kynässä pitää olla, että saan säädyllistä jälkeä aikaan. piti muutenkin ihan erikseen käydä ostamassa lyijykynä pääsykoetta varten.
Kirjoitan nykyään vain semmoisilla kynillä, jotka eivät tahraa, semmoisilla hyvälaatuisilla kuulamustekynillä yleensä. 
En kehdannut ottaa kuvaa siitä, millaiseksi valkoinen pöytä jäi jäljiltäni.
Näky oli suoraan sanottuna törkeä, olisi pitänyt jäädä kumittamaan pöytä puhtaaksi

Muistan vanhoilta hyviltä ajoilta ylioppilasreaalin. nuorisolle tiedoksi, että nekin kirjoitettiin ennen käsipelillä. Täydet kymmenen esseevastausta.
Jostain todella tyhmästä syystä olin pukeutunut valkoiseen paitaan.
Olin kyynärpäitäni myöden lyijykynäisen mustanharmaa.

Sain opiskelupaikan.
Nyt pelottaa ja huolestuttaa
1) myöntääkö työnantaja opintovapaata
2) miten rahoitan osan opintovapaasta. koulutus kestää kaksi vuotta, rahaa on kait 15kk.
3) myös hermostuttaa, huolestuttaa ja ahistaa kaikki muu

 

Kutomishommelit käynnistyivät pitkästä aikaa. Verryttelin nykertämällä Lehtorille sukat. värivalinnat ovat hänen.
En ole ikuisuuksiin kutonut sukkia, siihen nähden olen ylpeä, että sain ne edes aikaiseksi.
Ehkä en rupea kirjoneulekutojaksi.
Kärjet ovat rumat, seuraaviin pareihin tein paremmat.

Kutomishuumassani järjestelin langat ja puikkelit.
Löysin muutamia keskeneräisiä töitä ja semmoisen kasan lankaa ettei hetkeen tarvitse mitään ostella.
Tarvitsee vain kutoa.

Nuoriso kriiziytyi koska Lehtorin mamma - heidän isomammansa, melkein 100vee - ei enää jaksa tai kykene paistamaan jouluksi kinkkua.

Tapani mukaan yritin, että muutamissa asioissa jouluna voi vähän vedellä mutkia suoraksi.
Joulupuristinen lapsukaiseni, jolle tähän asti laatikot ovat olleet sydämen asia, ilmoitti marttyyrin äänenpainoin että kait mää sitten sen kinkunkin paistan.
Muistin että minulla on jossain tallessa mamman sinappiresepti, koska se kuuluu kinkkuun, joka kuuluu jouluun.

Minä kriiziydyin siitä että on melkein ensimmäinen joulunalusaika ikinä, jolloin nuoriso ei osallistu joululeiriin.
En pysty tekemään mitään jouluvalmisteluja kun ne eivät ole leirillä.
Yhden mielestä joku leiri on kulkutautivuosina jäänyt väliin.