*jättiläishuokaus*
Tällä viikolla oli ensin maanantai.
Sitten tuli tiistai ja tiistai ja keskiviikko. Sen jälkeen tuli taas tiistai ja sitten keskiviikko, keskiviikko ja tiistai.
Tänään on vuorossa jälleen keskiviikko.
Olen nääntynyt.
Tämä viikko ei lopu ikinä.
Eikä tilannetta juurikaan helpota huominen (tiistai? keskiviikko? voi kunpa se olisi edes torstai!?), joka näyttäytyy vapaapäivän nimelle verhoutuneelta työpäivältä.
Joskus lähitulevaisuudessa mahdollisesti koittavassa sunnuntaissa sentään häivähtää vapaapäivän mahdollisuus ja aavistus levosta.
Sen jälkeen alkaakin liki kolmen viikon yhtäjaksoinen työrutistus. *jättiläishuokaus*
*
Kyllä olin ylpeä keskenkasvuisestani eilen.
Juhlapuheen jälkeen koko päättöluokkajoukkio nousi antamaan seisovat aplodit juhlapuhujille.
Ja koko juhlan jälkeen käytävässä nähtiin merkillinen ja vellova joukkohalaus.
Kummallista että se minun ihan itsetekemä lapsukaiseni on ihan normaali ja tavallinen nuori, joka suhaa siinä joukossa samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Tekee sydämenkuvan käsistään, juoksee vellovaan joukkohalaukseen ja on vain ihan nuori.
Semmoinen missä elämä virtaa niin että kohisee.
Kotona sen näkee niin erilaisena: niillä pienillä ihmisillä joiden kasvua olen katsonut lähempää tai vähän kauempaakin, on aina vähän räkä poskella, napa näkyvissä tai sukat makkaralla.
Lähinuoret ovat päässäni enemmän lapsia.
Vaikka oikeasti ne ovat jo isoja, teinejä.
Niillä on paikkansa auringossa.
kevätjuhlanilli ja kevätjuhlajee
kevätjuhlanillitys
Kyllä on merkillistä tämä ylenpalttinen juhlinta.
Yhdellä keskenkasvuisella oli eilen illalla luokan juhlagaala, tänään on luokan kekkeripäivä, huomenna kevätjuhlapäivä ja ylihuomenna koulun päättäjäispäivä.
Kyllä niin en yhtään ihmettele heikkoa pisatasoa, ihan liikaa juhlaa on koululaisen elämässä.
Opiskelisivat matikkaa, mokomat.
Ja sama vähän vakavammin: tämän keskenkasvuisen ope on lähdössä muualle. Tavallaan ymmärrän juhlat ja kekkerit ja kaikki, mutta kyllä silti neljän päivän kuoppajaiset /peijaiset tuntuvat hiukkasta pikkuisen liioittelulta.
Kaikkina päivinä on juhlaherkkua, opelle annetaan jotain ja pitää olla juhlavat vaatteet. (gaala-asu /hassu sirkushenkinen asu /kevätjuhla-asu /kevätkirkkoasu) (tulkitsen siten, että ainakin yksi pukukoodeista tarkoittaa rusettia päälaella ja kukkamekkoa; tervetuloa vaan vääntämään kättä keskenkasvuisen kanssa. Not gonna happen)
Osallistuin open yhteislahjaan varmaan ainoa wilmaviesti koko lukuvuonna jonka kaikki lukivat ja johon kaikki kommentoivat vähintään kahdesti, osa jopa kolmasti, mutta ajattelin boikotoida kaikkia itketyksiä.
Ihan vain silkkaa keskenkasvuiskapinallisuuttani.
On se ollut ihan mukava ope, mutta ei nyt sentään mikään yli-inhimillinen supersankari.
tiedän jo nyt että en kuitenkaan boikotoi, viime tingassa kumminkin lähden muristen ja hampaitani kirskutellen vääntäytymään niihin vihoviimeisiin kuoppajaisiin tuulessa, sateessa ja lumituiskussa ja sitten vaahtokarkin maireasti hymyillen kiittelen opea että kylläpä olet ollut niin kiva ja turvallinen ja diipatidaapati. grr. miksi olen niin selkärangaton, miksi?
*
Kevätjuhla-jee
Nillin vastapainoksi täytyy tietysti olla kevätjuhlajee.
Koulunsa päättävä ilmoitti menevänsä kevätjuhlaan puku päällään.
Olin ihan että häh. olisin hyväksynyt siistit housut-kauluspaita -yhdistelmän, ja äärimmäisessä hätätilassa jopa prässätyt farkut-kauluspaita, jos asiasta olisi tullut paha vääntö.
Kysyin että opeko ehdotti.
Mitä vielä, olivat itse kavereiden kanssa hoksanneet.
vaikkei se mun lempivaate olekaan niin kyllä sentään puhujan täytyy olla asiallisesti pukeutunut.
*
Kyllä on merkillistä tämä ylenpalttinen juhlinta.
Yhdellä keskenkasvuisella oli eilen illalla luokan juhlagaala, tänään on luokan kekkeripäivä, huomenna kevätjuhlapäivä ja ylihuomenna koulun päättäjäispäivä.
Kyllä niin en yhtään ihmettele heikkoa pisatasoa, ihan liikaa juhlaa on koululaisen elämässä.
Opiskelisivat matikkaa, mokomat.
Ja sama vähän vakavammin: tämän keskenkasvuisen ope on lähdössä muualle. Tavallaan ymmärrän juhlat ja kekkerit ja kaikki, mutta kyllä silti neljän päivän kuoppajaiset /peijaiset tuntuvat hiukkasta pikkuisen liioittelulta.
Kaikkina päivinä on juhlaherkkua, opelle annetaan jotain ja pitää olla juhlavat vaatteet. (gaala-asu /hassu sirkushenkinen asu /kevätjuhla-asu /kevätkirkkoasu) (tulkitsen siten, että ainakin yksi pukukoodeista tarkoittaa rusettia päälaella ja kukkamekkoa; tervetuloa vaan vääntämään kättä keskenkasvuisen kanssa. Not gonna happen)
Osallistuin open yhteislahjaan varmaan ainoa wilmaviesti koko lukuvuonna jonka kaikki lukivat ja johon kaikki kommentoivat vähintään kahdesti, osa jopa kolmasti, mutta ajattelin boikotoida kaikkia itketyksiä.
Ihan vain silkkaa keskenkasvuiskapinallisuuttani.
On se ollut ihan mukava ope, mutta ei nyt sentään mikään yli-inhimillinen supersankari.
tiedän jo nyt että en kuitenkaan boikotoi, viime tingassa kumminkin lähden muristen ja hampaitani kirskutellen vääntäytymään niihin vihoviimeisiin kuoppajaisiin tuulessa, sateessa ja lumituiskussa ja sitten vaahtokarkin maireasti hymyillen kiittelen opea että kylläpä olet ollut niin kiva ja turvallinen ja diipatidaapati. grr. miksi olen niin selkärangaton, miksi?
*
Kevätjuhla-jee
Nillin vastapainoksi täytyy tietysti olla kevätjuhlajee.
Koulunsa päättävä ilmoitti menevänsä kevätjuhlaan puku päällään.
Olin ihan että häh. olisin hyväksynyt siistit housut-kauluspaita -yhdistelmän, ja äärimmäisessä hätätilassa jopa prässätyt farkut-kauluspaita, jos asiasta olisi tullut paha vääntö.
Kysyin että opeko ehdotti.
Mitä vielä, olivat itse kavereiden kanssa hoksanneet.
vaikkei se mun lempivaate olekaan niin kyllä sentään puhujan täytyy olla asiallisesti pukeutunut.
*
Pitkästä aikaa...
...satumainen ruokablogsahdus.
Kodinhoidollis on ollut vähän hunningolla viime aikoina, yritän tokeentua ottamaan kesän vastaan.
Pohdin eilen, kykenenköhän ruokkimaan lauman suurinpiirtein kahdellakympillä kun perusvarustus löytyy jääkaapista.
Menin kauppaan ja aloin haalia kaikenmoista kärryyni:
-salaattia
-tomaattia
-kurkkua
-minitomaatteja koska olivat niin metkan näköisiä
-paprikaa
-jauhelihaa
-raejuustoa
-leipää koska ajattelin että en kumminkaan ehdi leipoa
-viinirypäleitä
-mansikoita koska olin niin hyvällä tuulella
Ja sitten ostin vielä kartonkia japanialaisaskartelua varten älkää edes kysykö
Kuitin loppusumma oli suurinpiirtein sen kartonkipalan verran yli kaksikymppiä.
Yritin saada harrastuksestaan stressaantuneen nuoren kanavoimaan stressinsä ruuanlaitossa avustamiseen: pyysin että hän laittaa pari kananmunaa kulhoon ja aloittaisi lihapullataikinan.
Se laittoi kaksi kananmunaa kulhoon.
Kokonaisina.
Hätistin sen ja muutkin ylimääräiset ulos keittiöstä.
Kokkisodan lopputulema:
- Lihapullat perinteisellä sipulikeittomausteohjeella jatkoin taikinaa eilispäivän ylijämäporkkanaraasteella
- perunaröstit itselle; olen lopen kyllästynyt pastaan edelleen sitä eilispäivän ylijämäporkkanaraastetta ja ylijämäperunamuusia
- pasta ja kaapista löytynyt valmispastakastike
- vihersalaatti; porkkana- ja kurkkutikkuja keskenkasvuisille, paprikatikkuja paprikafaneille
- jälkkäriksi mansikoita ja eilispäivän ylijäämänä tuoretta ananasta tuoreananasfaneille
- rypäleet ja leivät jäivät iltapalalle, kaapista löytyi nälkäisille myös jogurttia ja nektariineja
Ruoka oli valmista juuri niin ajoissa, että nälkäinen harrastukseenmenijä ehti ruokapöytään, kaikki söivät hyvällä halulla ja olivat täytettyjä.
*
Nuorisolle on nakitettu kesäksi ruuanlaitto- ja siivousvastuuta normaalia arkea enempi.
Keskenkasvuisten oli pakko myöntää että olisi jotensakin epää jos työssäkävijä aloittaisi työpäivänsä jälkeen toisen työpäivän kotona ja nuoriso vain mujuaisi varpaat kohti taivasta.
Lupasin olla kohtuullinen vaatimuksissani: kolmen ruokalajin illallinen ja peilinkirkkaat lattiat riittävät ihan hyvin.
*
Olin ihan älyttömän tyytyväinen kokkisotaani kunnnes tänä aamuna tajusin että kappas ja vain, täytyy tehdä sama rundi taas uudestaan.
Miten voi olla ettei ihmisen nälkä koskaan lopu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)