Jouluttaa

Yleensä säästelen ja himmailen joulukoristeluissa ja joulufiilistelyissä. Normaalisti tuon joulua sisään vähän kerrallaan, ja mieluummin aika lähellä joulua.

valoa!

Nyt olen tiptaptunnelmissa jo ennen joulukuun alkua. 

Olen testannut marmeladikuula-kukkatortut - marmeladi karkasi kuopastaan ja tortuista tuli kammottavan rujoja.
Olen leiponut pipareita - ja voihyvänenaikasentään - syönyt niitä! Minä joka nautiskelen yleensä joulun ensimmäisen piparkakun vasta aattoaamuna kahvin kanssa! 
Olen kantanut sisään joulukoristeita, tehnyt jouluostoksia, kuunnellut joulumusiikkia - oikeastaan mitä tahansa joulualkuista.

seimihommia

kasautusprobleemi


paimenet valvovat


Vain luontainen laiskuuteni esti minua suorittamasta täysimittaista suursiivousta ja roudaamasta ihan kaikkea jouluista kerralla sisään. 

Vietimme nuorison kanssa kaiken varalta minijoulua: söimme jotain kinkuntapaista, laatikoita ja niitä piparkakkuja. Ja riisipuuroa. 
Teki sielulle hyvää, tuli hetkeksi levollinen ja rauhallinen olo. 

(*)

Tämä aika, marraskuu pandemioineen pistää ihmisen tarrautumaan mihin tahansa hyvään, hyvää mieltä tuottavaan, toiveikkaaseen - vai mitä?

Mikä on sinun kaamoksentorjuntakeinosi?

Jouluihminen vai ei?








(*)
minun ei oikeastaan pitäisi kutoa: koko kroppa menee jumiin ja sain aika rapsakkaan migreenin, mutta kun se on tällä hetkellä ainoa asia mihin pystyn keskittymään ja mikä todella tuo hyvää mieltä ja levollisuutta päivään. 




*
ajastettu postaus



sisustuspohdinto

Minulle on tapahtumassa jotain. 

Olen ruvennut huumaantumaan vanhoista huonekaluista.

Kaikki alkoi muutamia vuosia sitten, kun tongimme Lehtorin mamman autotallia ja sieltä löytyi vanha myymälälipasto.


myymälälipasto vielä autotallissa ja autenttisena

Lehtorin pappa oli ominut /saanut /jotain sinnepäin/ sen vanhan Wiklundin purkuhommiin osallistuessaan, tuonut sen autotalliinsa ja säilyttänyt siinä nippeleitä, nappeleita ja vaikka mitä.

Meillä meni useampi vuosi että saimme ajatuksen ajateltua loppuun asti, kunnes kerran ihan vahingossa näin uimahallin lähellä huonekaluentistäjän mainoksen. 
Soitimme entistäjälle, tyhjensimme lipaston, huollatimme sen ja nyt se on meillä keittiössä ja on ihana.
Elintarvikkeita siitä ei oikein voi säilyttää; vuosikausien nippelit ja nappelit ovat tehneet laatikoille hallaa, enkä oikein uskalla niitä kovin järein välinein pestä. Olen hiljalleen paperoinut laatikoita ja säilyttelen niissä kaikenlaista sälää ja roipetta, lautasliinoja ja muuta.

Haluaisin muutamia apteekkarikylttejä vielä laatikoihin.

laatikoissa on reikiä, koska myytävät tuotteet on kiinnitetty
laatikoihin näkyville

 


Kurkista miltä se näyttää nyt.

No, meni muutamia vuosia, enkä kauheasti ajatellut vanhoja - tai edes uusia - huonekaluja. Kunnnes lapsilauma alkoi vähetä ja meille alkoi tulla uutta tilaa ja uusia mahdollisuuksia.

Saimme vihdoin oman makuuhuoneen ja olkkarista tuli ihan oikea olohuone.

olohuone muutosvaiheessa kesällä 2019

olkkari joulukäytössä 2019

Tykkään tai tykkäämme vaaleasta, avarasta, suomalaisesta.

Olkkarissa on suuri ruokapöytä. Sen ympärille mahtuu vaivatta kuudesta kahdeksaan henkilöä ja yksitoistakin vielä kohtalaisen mukavasti. 
Olkkarissa on myös telkkari-vetelehtimistila: nojatuolit, sohva ja teeveetaso.
Seinät ovat vaaleat ja paljaat (säästämme taiteeseen, mutta matkailu tuntuu menevän ohi prioriteeteissa)


Viime aikoina olen alkanut yhtäkkiä haaveilla vanhoista huonekaluista.

Joskus viime kesänä juttelimme mamman kanssa ties mitä huonekalujuttuja, ehkä sitä että meillä olisi käyttöä vuodesohvalle, ja mamma muisti yhtäkkiä että jossain vintillä sellainen olisi.

Tongimme vinttiä...


vuodesohva 1960-70 luvulta


... ja löytyihän sieltä juuri passeli vuodesohva. Tukeva, mukavan matala ja ryhdikäs.
Löytyi myös nojatuoli, jossa istuminen on äärettömän mukavaa. 

nojatuoli, harmi kun näitä oli vain yksi jäljellä



huollettu nojatuoli on minun 

Soitimme entistäjälle, veimme istuimet huoltoon ja nyt meillä on uusi tukeva sohva ja kukaties maailman mukavin nojatuoli. 

Olkkari joutui uuteen myllerrykseen.
Emme ihan malttaneet luopua vanhasta kulmasohvasta, mutta sille löytyi väliaikaispaikka.
uudistettu olotila ja ihana sohva



vanhasta kulmasohvasta tuli pitkä sohva 
tässä se on väliaikaispaikallaan


Nyt kun on alkanut näyttää siltä, että keskimmäinen on lähtökuopissaan ja matkalla maailmalle enempi-vähempi pysyvästi, olen alkanut haaveilla olkkarin uudistamisesta vielä kertaalleen ja omasta kirjasto-vieras-työhuoneesta toistaiseksi sellaisesta, johon tarvittaessa nuori voi palata ilman että tulee ihan kamala kaaos

Mamman vintillä on nimittäin senkki...
Jos sen kunnostaisi ja laittaisi sohvan paikalle. 
Tai ehkä teeveetasoksi? 
Jos antaisi olkkarin muuttua vähän tummemmaksi? 

Voisiko nojatuolit ryhmitellä uudelleen?
Miten hienon uuden sohvan saisi paremmin esille ja käyttöön? 
Nythän me kökötämme nojatuoleissamme tai lönötämme lessusohvalla, nuoriso nauraa kummallekin vaihtoehdolle.

Ja mitä laitan kirjasto-vierashuone-työhuoneeseen?
Löydänkö jostain sellaisen kivan kirjoituslipaston?







keittiöpohdinto ja blogiruokaviikko

Tunnustuksia.

Olen kasauttaja. Vaikka kuinka järjestän ja etsin jokaiselle tavaralle paikkansa, kerääntyvät tavarani kasoihin, nytysiin, röykkiöihin ja pinoihin kaikille mahdollisille pinnoille.

Keittiön työtaso on henkisen mielentilani mittari. Mitä kasautuneempi keittiön työtaso on, sitä syvemmällä olen itsessäni ja sieluni kurinoissa, marraskuussa tai muussa yleisessä pimeydessä.

Yksi nuoristani ei voi sietää kasautustaipumustani, eikä ainakaan sitä että keittiössä on kasoja, tai vain aavitosen kokoinen työtila pilkkomiseen ja muuhun puuhasteluun.
Aika noloa kun lapsi rupeaa komentelemaan siivoamisasioita.

Päätin järjestää pääkoppani, sieluni ja keittiöni työtason.



 
Ihan kuvan kaltainen työtaso ei sentään koskaan ole: meneillään on raivoisa raivausprojekti. Mutta tavoilleni uskollisena en tietenkään raivannut työtasoa voidakseni raivata kaappeja. 






Lopputulos on huomattavan huojentava, ja kokkailu muuttui aika paljon mukavammaksi.

Kaikkien aikojen blogiruokaviikko:
maanantaina tein Emman linssikastiketta (vähän omalla twistillä) - lämmin suositus, testaa ja totea hyväksi! Rinnakkaisruokana tarjoilin melkein itsekeksimääni stroganoff-tyyppistä bolognesesoossia. Se on ihan tavallinen jauhelihakastike, johon lisätään purkillinen craime fraichea tai smetanaa. On herkkua sekin. Kumpaakin jäi yli, ja jämät laitettiin pakastimeen odottamaan.

tiistaina testasin Rouva Kepposen savukalapastaa, joka ei ihan onnistunut. Selvästi puuttui valkoviinilasillinen vierestä, ja maustamisen kanssa olisi pitänyt olla rohkeampi.
Jatkokehittelyyn, ehdottomasti!
Itse pidän ehkä kuitenkin enemmän kylmäsavukalasta pastan kanssa.
Rinnakkaisruokana tarjoilin Pinkin carbonaraa: tähän ei löydy Pinkiltä ohjetta, mutta lukuisia mainintoja. Tein broiskupekonista. Se oli hyvää! (no pakkohan minun oli maistaa!) (olisi sillekin kelvannut joku viinilasillinen kyytipojaksi)

keskiviikkona tarjoilin itsekeksimääni mielikuvituksellista comboa riisiä ja kanakastiketta. Rinnakkaisruokaa ei ollut, koska kelpasi kaikille syöjille.

savukalapastaa Kepposlaisittain



Kaikkina edellämainittuina päivinä tarjolla oli myös kasviksia (=porkkanaa, kurkkua, paprikaa pilkottuna lautaselle) sekä oma viritelmäni tabouleh-salaatista.
Minä teen sen näin:

Mittaa astiaan 2 dl couscous-ryynejä, mausta suolalla ja jollain pippuriseoksella. Keitä 2 dl vettä. Kaada ryynien päälle. Anna ryynien turvota. Lisää vielä vähän suolaa ja (oliivi)öljyä, sekoita lusikalla irtonaiseksi.
pilko yksi  punasipuli hienoksi, laita salaattiastian pohjalle ja ripottele päälle aavistus sokeria, anna itkettyä hetkinen.
Kuutioi muutama vähän pehmeä tomaatti, lisää salaattiastiaan.
Lisää jo vähän jäähtynyt couscousryyni.
Hienonna ruukullinen persiljaa, lisää salaattiastiaan. 
Sekoita salaatti, maista ja mausta: lisää tarvittaessa öljyä, suolaa, pippuria. Minä laitoin myös hiuksenhienon lirauksen valkoviinietikkaa. (vajaan teelusikallisen!)
Anna maustua ja jäähtyä kylmässä.

couscousryynit turpoamassa


Aika aneemista, pitää näköjään treenata ruokakuvausta. 

torstaina tarjoillaan ilmeisesti makkaraperunat (eli lohkoperunoita ja jotain vähän parempia nakkeja, jotka Lehtori valitsi) ja perjantain ruoka on toistaiseksi mysteerin verhoon kiedottu salaisuus.


*
Kasauttamisominaisuuteni takia olen alkanut haaveilla omasta työtilasta tai työpöydästä. Nyt siirtelen tuikitärkeitä kasojani paikasta toiseen. Olisi mahtavaa jos olisi sellainen vanhanaikainen kirjoituslipasto jossa olisi postilokerikkoja ja muuta ja josta saisi kannen kiinni kun tulee vieraita.
Oliko joskus jossain lastenohjelmassa sellainen täti jolla oli hieno postilokerikkopöytä? 

Näyttäisi siltä että keskimmäinen lapsukainen lähtee ihan oikeasti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle vuodenvaihteen jälkeen (nythän hän on ollut vajaa puolet viikosta pääkaupunkiseudulla, mutta käytännössä asuu edelleen meidän nurkissamme). 
Olen hyvin toiveikas oman työtila/kirjasto/vierashuone-hankkeen toteutumisen suhteen. 
Olen keksinyt jo ainakin viisi vaihtoehtoista mallia ja sisustusratkaisua. 
Tarvitsen poramiehen. 
Ja villeimmissä unelmissani myös lattiamiehen. Jee.




*
ajastettu postaus