Syyskuun satoa 10 - jälkiruokaopetus

Yksi porukka oli meillä töissä yhdessä syömässä lounasta: niillä on aina yhteiset ruuat ja kahvit ja jälkkärit. Kutsuivat minuakin siihen osingoille, mutta minulla oli omat eväät mukana. Ettei tule eväshävikkiä, nähkääs.

Ja muutenkin.

Olen eväiden suhteen taipuvainen jumiutumaan johonkin tiettyyn eväsvalikoimaan. 
Minulla on ollut omena - banaani ja jogurtti -kausi, pastasalaattikausi, söösättyä perunaa ja porkkanaa ja falafeliä -kausi, ja mitä niitä nyt muita liekään. 
Tykkään siitä, ettei tarvitse arjessa hirveästi arpoa asioita, yksinkertainen on helpompaa.
Keväällä kävin melkein päivittäin hakemassa kaupasta jotain valmisruokaa, ja se kävi aika hintavaksi.
Ja tylsäksi.
Ja aina piti tehdä kimurantteja valintoja.
Päätin siis, että nyt yritän taas mennä omilla eväillä, helposti ja yksinkertaisesti ja ilman hankalia valintoja.

Minulla on tällä hetkellä juuri parahultaiset eväät (olen aina halunnut käyttää sanaa parahultainen!) Meneillään on leipä - hedelmäsalaatti - jogurtti (+kaurahiutaleita+pakastemansikoita) -kausi. 
Maistuvat hyvältä.
Tulee kylläinen mutta ei ähky olo.
Jaksaa työpäivän kokonaan.
Ei aiheuta vatsavaivoja.

No, nämä työporukat halusivat sitten aivan välttämättä ruokkia minua edes jälkiruuallaan (kun en ruvennut pääruokaan): mangovaahdolla. 

Ei olisi kannattanut.
En oikein välitä mangosta, enkä niin makeasta kesken työpäivän välttämättä muutenkaan.
Minulla oli ihana hedelmäsalaatin maku suussa ja sitten sen tielle hyppäsi se ätläkkä mangovaahto.
Ja tuli vatsanväännettä. Ja harmitus.

Että mitä opimme tästä: pysy omissa eväissä, mangorahka ei ole vihreämpää naapuripöydässä.

*

Hedelmäsalaatissa oli tänään pohjana cantaloupe-melonia, sitten oli nektariinia ja tummia rypäleitä. Ja sitruunamehua kastikkeena. 
Maustamattoman jogurtin joukkoon laitan jo kotona kaurahiutaleita ja pakastemansikoita sulamaan.
Ja leivän välissä oli juustosiivu. Ja levitettä. (en välitä laittaa mitään tomaatteja tai kurkkuja sinne väliin, vetistävät koko leivän)

pikainen ruokatäydennys keskellä viikkoa
21e, aamu-, ilta- ja välipalatarpeita
ja kissanruokaa
(toinen leipäpaketti lymyää jossain piilossa)

*

Perjantaisin voi tehdä eri eväät tai hakea kaupasta ennen työpäivän alkua. 

*

Mitä sinä syöt työpäivän aikana? 
Lounasta työmaaravintolassa? Eväitä? Mikä on paras lounas?

Huhtikuu

 Huhtikuu se sitten tuli ja meni. 

Tulevan syksyn kuviot alkavat hiljalleen selvitä: työ-/oppisopimukseni jatkuu joulukuun loppuun ja pääsin aivan unelmien paikkaan hommiin. 
Olen tykännyt nykyisestä paketistani: kouluikäisten iltapäivätoiminta, muskari, päiväkerho - mutta kieltämättä tuo iltapäivätoiminta on aikataulullisesti aika rajoittavaa. Sitä kun on joka päivä karkeasti ottaen 11-17, ja se vie niin kokonaan työajan, ettei muiden toimintojen pohtimiselle oikein jää aikaa.
Saati kunnon suunnittelulle.
Tai sille, että rauhassa testailisi ja miettisi ratkaisuja, kuuntelisi vaikka erilaisia lastenlauluja muskaria varten.
Tai askartelisi kommunikaatiokortteja. Tai yhtään mitään. 

Tulevan syksyn paketissa on nyt luvassa muskaria kerran viikossa, päiväkerhoa kahdesti ja kouluikäisten läksyparkki yhtenä iltapäivänä.  Kalenterissa se näyttää siltä, että jokaiselle toiminnolle on viikottain varattu yksi kokonainen aamu- tai iltapäivä valmisteluun ja suunnitteluun. Luksusta.
Sitten on tapahtumajärjestelyä ja niihin osallistumista.
Se vasta luksusta onkin! Saa ruveta itse keksimään juttuja. 
Juuri nyt en halua tehdä yhtään mitään muuta. 

*

Mitähän huhtikuussa oikein on tapahtunut?

Tein opintoihin liittyvän näytön. Askartelin katsomuskasvatuksellisia maisemia ramadanista ja pääsiäisestä. (ja muutamasta muusta juhlasta)
Ramadanin taatelimaistiainen oli hitti, samoin pääsiäisen happamaton leipä - kuulemma parasta leipää ikinä - vaikka itse pääsiäisjuttu olikin vähän kategoriaa miks me kuunnellaan tämmöistä iltasatua.

Liikuin hyvin vähänlaisesti. Päätin käydä kävelyllä ainakin joka päivä. Kävin kerran. 

Opistolla oli luontokasvatusta. Teimme metsäretkiä. 

ensimmäinen tai viimeinen

Sain pääsiäisikkunan valmiiksi. Mietin että miksi se on viimeinen ehtoollinen eikä ensimmäinen. 

palmusunnuntai

ilmiselvä kalliohauta

Pakollinen narsissikuva Teatterisillalta - kävimme ystävien kanssa teatterissa katsomassa Macbethin. Oli hieno! 

Pakollinen kirsikankukkakuva. Hirmu vähän olen ehtinyt tai jaksanut tehdä mitään itselleni ja itseäni varten. Elämä on töitä ja kotia vaan.

Kävimme ystävien kanssa Helsingissä museokierroksella. Amos Rexin näyttely ei oikein vakuuttanut, Kiasma oli hieno, samoin Ateneum. 

Ja Särestöniemen maalaukset Didrichsenin museossa liikuttivat melkein kyyneliin asti. Jonotimme museoon hiukan reilut puoli tuntia ja oli kyllä jonottamisen väärti!

rakastuin tähän tauluun

ja tähän

tähän

tähänkin

Savolaistunut nuori onkin nykyään taas turkulaistunut. Se muutti väliaikaisesti meidän takahuoneeseen. Yritän sopeuttaa villin ja vapaan aikuiselämäni siihen, että taloudessa onkin yksi paluumuuttajanuori. 

En oikein tiedä, mitä ajatella siitä, kun kohnustimme Lehtorin kanssa vapunaattona ihan ihmisten ajoissa kotiin ja vastassa oli nuori aikuinen: no tulettehan te sentään, mikä teillä oikein kesti?
Emme edes laulelleet tullessamme ja muutenkin olimme aivan sivistyneitä.

Oli metka vappuaatto. Menimme töiden jälkeen nopeille aftereille aina hyvä idea jos ei ole kunnolla syönyt ja olimme jo tekemässä lähtöä kotiinpäin kun samaan pöytään meidän kanssa tuli sellainen vähän iäkkäämpi pariskunta ja yhtäkkiä me olimmekin ihan jutuntuoksinoissa ja istuimme varmaan toista tuntia höpisemässä syvällisiä. 

Ja niin se tuli ja meni. Huhtikuu.

sekalaisia huomioita

Sain joukkojenhallintavinkin Isosiskolta.

Siinä sanotaan ihan tavallisella tai tosi hiljaisella äänellä hälisevän joukon edessä että "kun sä kuulet mun ääneni, taputa käsiä yhden kerran" ja katotaan että taputtaako joku; ehkä yksi tai kaksi taputtaa, vähän varovaisesti ja jotenkin epävarmasti.
Ja sitten sanotaan että "kun kuulet mun ääneni, taputa käsiä kaks kertaa" - nyt taputtaa jo muutama enemmän.
Ja tätä sitten jatketaan taputus taputukselta kunnes ryhmä on hiljaa ja odottaa seuraavaa ohjetta.

Itse ei tietenkään missään kohdassa taputeta.
Puhutaan vaan ihan tavallisella tai melkein hiljaisella äänellä.

Tälle ryhmälle riitti kuusi taputusta. Sitten ne istuivat hengittämättä hiljaa ja tuijottivat minua. 
Kehuin niitä että päihitin Isosiskon, sillä oli kerran mennyt kahdeksan.
Että ovat hyvä ja tarkkaavainen ryhmä, seuraavalla kerralla päästään varmaan vaan viiteen.

Sitten ne istuivat silmät pyöreinä ja kuuntelivat kynttilähetkeä.
aiheena leipä; pohdiskelin ääneen, miten joku on osannutkaan keksiä leivän. Kuten muistamme, se on yksi ihmiskunnan suurista keksinnöistä.
Ja juttelivat fiksuja kun päästiin asiaan sisälle.
Erityisesti ilahdutti se, kun yksi natiaisista osasi soveltaa samaa ajatuskulkua kieleen. Että miten sanat ovat syntyneet ja miten voi jutella jos ei ole sanoja.
Lupasin että jutellaan siitä joskus ihan erikseen.

Päättelin että oli onnistunut hetki, kun kumpikaan kollegoista ei kommentoinut. 
Toinen ei tosin ollut kuuntelemassa.
Ja toinen on sen tapainen että ei ehkä pysty antamaan muuta kuin korjaavaa palautetta.

Ryhmä meinasi jatkaa hälisemistä kynttilähetken jälkeen. Mutta minullapa olikin aiheeseen liittyvä hätävarakirja jättisuuressa repussani ja tempaisin sen esiin ja rupesin lukemaan.
Taas ne istuivat silmät tapillaan ja kuuntelivat.
Tämän opin vanhasta työstäni: tyhjäkäynti ei ole hyväksi. Pitää olla hyvä syke ja tekemisen meininki, eikä turhaa odottelua. Odottelu aiheuttaa levottomuutta.

Ehkä nykylapsille luetaan ja ehkä niille jutellaan ihan liian vähän?

*

*

Sain joukkojenhallintavinkin Isoveljeltä: siinä vaiheessa kun joutuu huutamaan, peli on menetetty.
Olen samaa mieltä.

Lapseni opettavat minua enemmän kuin työpaikkaohjaajani.

*

Ruokapöytäkeskustelu uuden esihenkilön kanssa elokuun alkupuolelta

"Mulla kesti vähän aikaa tajuta että sä olet se Isoveljen äiti. Sekin on sulle aika vahva suositus tähän työhön"

Kahvipöytäkeskustelu eri esihenkilön kanssa elokuun loppupuolelta

"Oletko sä se Isoveljen äiti? Siinä on sitten hieno tyyppi. Muutti mun lapsen kesän suunnan kokonaan, ihan saatiin eri lapsi kotiin leiriltä kun sinne lähti."

Olenko saanut työpaikkani sukulaissuhteilla?   

tietysti olen ihan suunnattoman ylpeä tästä lapsukaisestani joka vapaa-ajallaan, vapaaehtoispuuhillaan ja harrastuksillaan ihan oikeasti vaikuttaa todella monen nuoren elämään. Ihan vain olemalla läsnä, juttelemalla, kohtaamalla.
Meillä on ollut joskus lasten lapsuudessa ja nuoruudessa ilo nauttia samanlaisista soihdunkantajista ympärillämme, ja vielä suurempi on ilo ja ylpeys siitä, että omat lapseni jatkavat hyvän levittämistä ja ihmisenä olemista toisille. - Eikä pelkästään Isoveli, vaikka hänen tekemisensä toki tässä nykyisessä työyhteisössäni näkyvätkin. 

opiskeluviikko 2 - pohdintoja

 toinen opiskeluviikko on opiskeltu. Päivät opistolla ovat muuttuneet arjeksi, yleisfiilis hyvä.

Ihan hirmu paljon pohdin monenlaista. Niin kuin nyt vaikka kasvatuskumppanuutta.
Tykkään siitä sanasta, olen aina tykännyt.
Se on mielestäni jollain tavalla semmoinen kotimainen versio koko kylä kasvattaa -ajatuksesta.

Muistan kun oltiin jollain perheleirillä kun kauhukolmikko oli sellaista alle kouluikäistä väkeä. Siellä puhuttiin kasvatuskumppanuudesta. Yksi vanhemmista sanoi ettei hänellä ole yhtään kasvatuskumppania. Mietin että jokaisella on joku.
Hän väitti olevansa aivan yksin koko maailmassa.
En lähtenyt kinaamaan, mutta mielestäni meitä oli jo siinä huoneessa useampia pohtimassa kasvatusta kumppanuudessa hänen kanssaan.

Nykyään sana on kasvatusyhteistyö. 
Kahlaamme läpi lakeja, asetuksia ja asiakirjoja. 
Niissä kaikissa on mielestäni jotenkin liian yhteiskunnallinen sävy, sellainen että tässäpä me kasvatamme yhteiskunnan nelivuotissuunnitelmien tarpeisiin kelpo kansalaisia mitä tietysti teemme.
Olisin paljon mieluummin kasvatuskumppani.
Siinä sanassa on jotain pompahtelevaista iloa siitä että ollaan kasvamassa. johtuu varmaan siitä umpp:ista keskellä sanaa, se pompahtelee.
Yhdessä.
Ja että kumppanuudessa vastuu on enemmän kotipiirillä ja vähemmän yhteiskunnalla, kun yhteistyössä se jotenkin on mielestäni päinvastoin.

En ole viitsinyt ruveta rettelöimään asiasta. 
ainakaan vielä, kun asiaa on vasta pinnallisesti sivuttu
en taida pystyä vaikuttamaan lakien ja asetusten sanamuotoihin ellen rupea politiikkaan
en rupea.

Tuleva harjoittelujakso mietityttää myös. Se kun nyt sitten selvästi kertoo että olenko menossa oikeaan suuntaan vai johonkin outoon.
Olen tehnyt työn ohessa ja työpaikalle muutamankin näyttötutkinnon tai näytön osan. Se on ollut vähän erilaista kun tavallaan olen koko hommaa tehnyt vain itselleni ja itseäni varten ja työyhteisön käyttöön.
Nyt pitää pompata ihan vieraaseen maailmaan.
Luin ammattitaitovaatimuksia. 
Ensimmäisessä on esim. että pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniasta tjsp., jollain hienommilla sanoilla. 
Mietin että miten sekin näyttöosiossa osoitetaan? Tuleeko miinusta jos päivän aikana pärskäyttää kahvit rinnuksille?

Myös mietin käsitöitä. 
Heti kun mentiin kässänluokkaan tuli hui-kauh-efekti. 
Ihan kun en olisi ikinä mitään tehnyt.
Nyt pitää virkata, neuloa (?? se on kutomista!), tehdä kirjontapistoja, ommella koneella ja saumurilla ja jotain vielä. 
Pitää tehdä rytmirinkula meinasin tikahtua nauruun; minulla on outo mielikuvitus
Ja ne työt palautetaan sähköisesti moodlen kautta.
Näen itseni survomassa sitä rytmirinkulaa puhelimen latauspiuhan kautta koulun pilveen.
riittääkö kaistan leveys, kysyn vaan?

sadutustaulu kartonkisilppulaatikon roippeista

Teen kyllä välttävästi kaikenmoista. Probleemi on se, että minusta kaikki ohjeet ovat lähinnä viitteellisiä, pitkästyn melkein heti ja visuaalinen hahmottelutaitoni on olematon. ja koska ohjeet kerran ovat viitteellisiä, minun on kertakaikkiaan ihan pakko tehdä raidat tai värit tai mikä vain aivan toisella tavalla kuin ohjeessa ja sitten lopputulos on outo
Mutta tykkään kyllä näperrellä vaikka mitä.
Minusta on myös vähän kummallista että mitään ei vasaroida tai työstetä virkkuukoukkua järeämmillä työkaluilla. vaikka ei kai päiväkotiin voi vasara kainalossa mennäkään.

Viiden vaatteen vuosi etenee vähän heikosti. 
Sähköpostissa tuli tarjous vettäpitävistä paljasjalkatalvikengistä ja olihan ne pakko tilata. 

Eivät ne kyllä ihan paljasjalkatossut ole, mutta sinnepäin. 
Tilasin samalla parit muut kesäisemmät tossut jostain alelaarista, mutta niitä ei varmaan lasketa, kun pistin ne säästöön odottamaan sitä että ensin kävelen tänä kesänä puhki nykyiset tossuni. Käytän niitä sitten vuoden päästä.
Ja kumminkaan, kun en ottanut niistä kuvaa niin niitä ei varmaan ole olemassakaan?

Löysin hyvän yön yli leivän reseptin, taisin jo kehuakin sitä. Teen vähän makeampana ja käytän hiukan vähemmän hiivaa ei tule niin hiivaisen makuista.
Erilaisilla jauho- ja hiutaleyhdistelmillä tulee aina vähän erilaista.
Koska olen täysin kykenemätön noudattamaan ohjeita, teen sitä leipää päivän yli -metodilla.
Aamulla ennen lähtöä taikina puhisemaan ja paistetaan illalla leiväksi ja sämpylöiksi.
teen aina molempia kun Lehtori tykkää sämpylöistä ja minä leivästä. siitä tulee sopivan kokoinen leipä ja kuusi sämpylää.
Siitä kiva ohje, että leivän rakenne on todella hyvä. 
Ekan kerran elämässäni onnistuin tekemään toimivaa kotitekoista paahtoleipää.
pari desiä kaurahiutaleita, muuten vehnäjauhoja vain.

Joulukukkana saamani amaryllis miettii yhä, kannattaisiko kukkia. 
En tiedä miksi se on niin miettiväinen. Sillä on ihan oma ajanlaskunsa.
Hetken näytti siltä, että hyasintit lähtevät toiselle kukkimiskierrokselle, mutta niiden into lopahti. 
Se olisi kyllä ollut hienoa, jos hyasintit olisivat jaksaneet kukkia toisenkin kerran.

*

Tajusin että olen unohtanut linkittää blogin ja instan tekstejä ja kuvia ja stooreja ja ties mitä.
Täytyy vähän ryhdistäytyä somehommeleissa, ei tästä muuten mitään tule.

ruokaviikkokatsaus 1

Kävimme kauppareissulla viimeksi perjantaina. Silloin ostettiin niin monen päivän sapuskat kuin pystyttiin, viikonlopun synttärikahvitteluiden ainekset ja mitä nyt mieleen tulikaan.
Kuitin loppusumma oli 116e. 
Jotain pitäisi vielä saada hiottua pois. kissanruuasta tulee reilut 15e, siitä ei taida voida tinkiä.

Tähän mennessä syötyä: 

perjantai: linssijuttu. Ainekset löytyivät pääsääntöisesti kotoa.
Linssejä, tomaattisöösää, sipulia, porkkanaa, paprikaa, mausteita ja kyytipojaksi pastaa.
Leivoin leipää.

lauantai: vietettiin synttäreitä. Syötiin vähän mitä sattuu.
Kuluja tuli ainakin valmispasteijoista ja muiden leipomusten aineksista.
Tarjolla oli voileipiä, pasteijoita, unelmatorttua ja kääretorttua ja pikkuleipiä. Ja sekalaisia naposteltavia.
Ja päivänsankarin itsensä leipomia mokkapaloja.

sunnuntai: pizzapäivä. 
Valkoista pizzaa valmistaikinasta. Ainekset maksoivat n.13e. 
Pizzapohja, creme fraiche, kylmäsavulohta, juustoraastetta. Ja juomaksi otettiin lahjaksi saatua viiniä. 
Kokeilin pitkästä aikaa tehdä viiliä.

maanantai: kaali-jauhelihajuttu
Ainekset maksoivat n. 5e, lisäksi piti hommata n. 1,85 sweet chili -kastike. Harmitti kun otin vahingossa semmoisen missä on inkivääriä. 
Kaalijuttuun freesataan ensin kaalia ja sipulia (voi laittaa myös muita kasviksia), sitten paistetaan jauhelihaa lisäksi ja yhdistetään kaalit lihoihin. Tarjoillaan riisin tai perunan (tai pastan) kanssa, ja sen makean soosin ja seesaminsiementen, jos oikein herkutella haluaa. Ja voi laittaa myös lime-mehua meillä ei ollut.
Lisukkeena oli vielä tomaattia, paprikaa ja kurkkua.
Kaalia jäi vielä yli, tein siitä kaalisalaattia.
Vieläkin on kaalia tallessa, täytyy keksiä jotain.
Leivoin lisää leipää.
Viilistä tuli ihan syömäkelpoista.

tiistai: fetajuustojuttu - tällä hetkellä suosikkiruoka
ainekset maksoivat n. 4e + pastat. 
Minitomaatteja, suippopaprikaa, sipulia pilkotaan, fetakimpaleen kanssa pöhöttimeen pöhöttymään. Keitetään pasta, yhdistetään pastat feta-tomaattihässäkkään. 

Keskiviikkona aion syödä jämiä, koska Lehtori ei osallistu päivälliseen.

Torstaillekin löytyy ruokaa, ainakin jos vähän tutkii kaappeja tai pakastinta.
Maito saattaa olla lopuillaan.

*

Minulla on semmoisia probleemia tässä ruokaraportoinnissa, että kuinka lasketaan sipulit, suippopaprikat ja kaikki semmoinen, mitä käytetään vaikka kuinka monessa ruokalajissa?
Että pitääkö heti kaupasta tullessa laskea yksittäiselle jokaiselle sipulille ja porkkanalle ja kuudelle sentille paprikaa jokin hinta?

Entä pasta ja riisi? Pitääkö ne jotenkin laskelmoida aterian kokonaiskustannuksiin ja kuinka?

Aika vähällä vaivalla ne ruuan tärkeimmät komponentit saa alle vitosella, mutta sitten tulee kaikenmoista pasta-sipuli-paprika-peruna-oheiskulunkia.

En oikein nyt onnistu olemaan uskottava säästäväisyysruokabloggari.
Jotenkaan en näe itseäni punnitsemassa pätkää suippopaprikasta että voin laskea sille kilohinnan perusteella käyvän osuuden päivän salaatista.

Mutta kyllä vielä toteutan sen P:n toivoman kympillä ruokaa -haasteen!
Paitsi että tarkoittaako se, että kympillä kaikki mitä päivän aikana kuluu maidot sun muut hiutaleet vaiko vain ruuat?
Vai ylipäätään että mitä kaupasta kympillä saa ja mitä siitä syntyy?

*

Hailuja ruokasäästäväisyysniksejä:

Yritän opetella syömään aamuisin puuroa. Täysin odotusteni vastaisesti kaurapuuro ja maapähkinävoi ovat aika herkullinen yhdistelmä. 
Mutta onko se edukkaampaa kuin leipä? ainakin jos pitää investoida maapähkinävoihin?
Tai terveellisempää?
Jos ei ole edes jompaa kumpaa, niin palaan leipään.

Onko leivän leipominen itse edukkaampaa kuin ostaminen?
Jos ei ole, pidän kiinni kaupan leivästä.

Tai viilin viritteleminen?

Sen pahemmin leipominen kuin viilin värkkääminenkään eivät ole mitään ylivoimaisen hankalia hommia, mutta kannattaako niistä kumpikaan?

Juon aamuisin vähän pienemmän annoksen kahvia.
Se kyllä kompensoituu kun opistoruokalan lounaseen ei opiskelijoilla kuulu kahvi.
Opiskelijan jälkiruokakahvi maksaa euron. En kyllä rupea. 
Pitää ruveta aamuisin virittelemään termariin take-away-kahvi.
Niin että tällä taktiikalla kahvia kuluu vähemmän sijasta enemmän. 
Tai sitten pitää luopua lounaskahvista.

Ja kurssin ruoka-aika on niin tolkuttoman aikaisin että pidempinä päivinä täytyy ruveta kanniskelemaan jotain omppua tai vastaavaa välipalaa repussa mukana. Että ei tullut opistoruokailustakaan ihan pelkkää säästöä.

Puoskar-tohtor: ison koon jälkitiloja

 

 Iso-koo sitten tuli.
Olen vieläkin vähän ihmeissäni, kun se ei tullut joulukuussa 2021 firman pikkujoulukekkereissä täyteen ahdetulla laivaristeilyllä.
Eikä laivaristeilyn jälkeen kun yksi porukasta sairastui siellä.
Eikä kesäkuussa 2022 kun reissasimme Euroopan silloiseen koo-pesäkkeeseen Lissaboniin. Ei edes täpötäydellä fadoklubilla, jossa ei ollut tilaa ihmiselle edes hengittää kovin isosti.
Eikä kotimatkalla sieltä koo-pesäkkeestä täydessä lentokoneessa, missä istuin stereoyskän keskellä ilman mitään suojavarusteita kitkerästi katuen.
Eikä se tullut edes silloin kun perustimme ensimmäisen leprakolonian kotiimme, makasin samassa sohvassa potevan teinin kanssa katsomassa kiipeilyelokuvia ja söimme salaattia samasta kulhosta.
Ei.

Koo oli minulle lempeä.
Minulla oli kuumetta. Ja kuumeen aiheuttamaa selkäkipua. Ei juuri muuta.
Yhtenä iltana oli massiivinen yskänkohtaus.

Jälkitila onkin sitten ollut mielenkiintoinen.
Syöminen alkoi tökkiä, ja tajusin että en maista oikein mitään.
Tai maistan, mutta jotenkin vaisusti ja kummallisesti.
Yhtenä iltana koko koti haisi kuin lauma tupakoitsijoita olisi muuttanut takahuoneeseen: joka puolella oli kauhea tupakansavun katku. Epäilin että kissat ovat saavuttaneet teini-iän ja käyvät kessuttelemassa jossain sängyn alla.
Parin illan päästä joka puolella haisi krapulapäivän valkosipuli. Olisin mieluusti syyttänyt Lehtoria mutta en voinut kun ei ollut hänelläkään krapulaa eikä valkosipulista ruokaakaan.
Kahvi on maistunut oudolta ja leipä ei-miltään.
En ole erityisen väsynyt, mutta otan kyllä ihan mieluusti pienet nokoset.

Pahinta kaikesta on kuitenkin viluisuus.
Olen aina syksyisin viluinen, mutta tänä syksynä olen siedättänyt itseäni ja ahkeralla liikunnalla saanut verenkierron vilkastumaan ja olo on ollut ihan siedettävä.
Koohon asti.
Nyt tilanne on se, että iltaisin nukkumaan mennessä mietin, pitäisikö pukea päälle vielä kolmaskin pyjama ettei olisi niin kylmä. minulla on sängyn vieressä valtava hätävaravaatevuori että saan tarpeen vaatiessa lisättyä vaatekertoja, mm. huppari, pitkä aamutakki, kaulaliina, varapaita.
Ajatus uimisesta, tai siis tarkalleen ottaen siitä että minun pitäisi mennä pukuhuoneeseen, riisua (riisua!!) kaikki vaatteet, mennä suihkuun ja voihyvänenaikasentään pulahtaa uima-altaaseen ilman kolmea pitkähihaista puseroa ja villakalsareita on kammottava.
Kammottava.
Pelkästään iltapesun ja pyjamiin sonnustautuminen on ajoitettava sekunnilleen hirvittävän viluisuuden ja hirvittävänkammottavan viluisuuden väliin.
Toivottavasti tämä lieveilmiö hellittää edes vähän.

**

Pengoimme nuorison kanssa heidän vauvamuistolaatikoitaan.
Yhdestä löytyivät legendaarisen joopa-mielenosoituksen kyltit.

 

 

 

nyt katsotaan Peppiä!

senkin äiti nyt Peppi!

Moppaa sinä vaan

Originaaliversio kansalaistottelemattoman mielenosoituksen kulusta löytyi sekin:

 https://polut.vuodatus.net/lue/2006/05/mielenosoitus-yksityiskodissa

 On ne olleet melkoisia epattoja silloin joskus.

 

aamukaaos

 Jotenkin olen elänyt siinä illusiossa että kun lapset ovat aikuisia, ruuhkavuodet lakkaavat ja kaaosta ei ole, vaan on lakkaamaton kypsä aikuinen sees.

Ja höpöläiskis, sanon minä.
Pystyn ihan korkeimman omatoimisesti aiheuttamaan sen sortin aamukaaoksen ettei mitään rajaa.

Heräsin vähän ennen kuutta.
Otin lääkkeet.
Laahustin vessaan.
Ruokin kissat.
Huomasin ettei minulle ole leipää.
Menin paniikkiin.
Varastin teinin leivän.
Söin.
Luin.
Join kahvia.

Tähän mennessä leivän varastamista lukuunottamatta ihan normaali aamu

Mutta sitten.

Ajattelin että voisin kutoa yhden kerroksen. kuka saa tällaisen ajatuksen päähänsä kesken arkiaamun? miksi?
Muistin että olen kriittisessä vaiheessa: pitää poimia hihasilmukat. siksi jätin sen illalla kesken kun ei huvittanut.
Tarvitaan neula.
Rupesin etsimään neulaa.
Löysin sen suunnilleen sieltä mistä pitikin.
Tarvitaan odottelulanka.
Löysin sellaisen.
Poimin ensimmäisen hihan silmukat.
Pitää luoda uusia silmukoita.
Tarvitaan virkkuukoukku.
Se ei ole ollenkaan siellä missä pitäisi.
Rupesin etsimään virkkuukoukkua. vanhasta askartelulaatikosta yöpöydän kaapista. miksi? se ei takuuvarmasti ole siellä.
Löysin värikynät.
Löysin noppakuutiot kas! tarvitsen niitä luultavasti ihan lähipäivinä, mihin ne voisi laittaa.
Löysin kivan kukkaron.
Löysin vara-akun. ai täällä se olikin! luulin että se on jäänyt keskimmäisen sängyn alle Kuopioon. nuori on kyllä väittänyt että ei ole mutta minä väitän että on. ei se sitten ollutkaan
Löysin toisen neulan. pitäisiköhän siivota tämä laatikko, aika paljon semmoista kadonnutta tavaraa just täällä. paitsi sitä virkkuukoukkua. ja sitä paitsi, mihin se toinen paljon parempi virkkuukoukku on kadonnut? se oli alkukesästä jossain oudossa paikassa? missä ihmeessä? kumpaa koukkua nyt oikein kannattaisi etsiä? ensimmäistä vai toista?
Mitä kello on? aika paljon.
En lähde ennen kuin virkkuukoukku on löytynyt. Missä ihmeessä se voi olla? Just käytin sitä. Hyllyllä? Ei. laatikossa? Ei. Käsityökassissa? Ei. Pöydällä? Ei. Pitäisikö muuten pukeutua?
Virkkuukoukku löytyi. Toisesta käsityökassista. Onpa muuten kivoja lankoja tuossa kolmannessa käsityökassissa. pitäisiköhän hankkia langoille joku laatikko? Uusi neuleidea! Hei, siitä tulis kiva, tarvitaan mustaa lankaa. Onkohan se yksi käsityöliike viikonloppuna auki?
Ai niin, ne työt! No hyvä, pukeudutaan.
Menossa ovesta ulos. helkkari, eväät! millainen ihminen unohtaa eväät?
Teen eväät.
Menossa ovesta ulos. ai kello onkin vasta noin vähän. no jos mä luon ne silmukat kun se koukkukin löytyi
Ai niin. Pitäisikö keittää puuroa kotijoukoille kun leipä on loppu?
Rupean keittämään puuroa.
Rupean luomaan silmukoita.
Kudon takakappaleen toiseen hihaan asti.
Kai kannattaisi poimia nämä toisenkin hihan silmukat.
Neula on taas kadonnut.
Etsin neulaa.
Se roikkuu siinä toisen hihakohdan langassa yhä.
Poimin silmukat.
Luon uudet.
Haudekattila keittää vedet onneksi ei puurot levylle.
Ai niin. Pitäisikö lähteä töihin?

ihan semmoista kysyn vaan että voiko aikuiselle ihmiselle puhjeta adhd tolleen yhtäkkiä keskiviikkoaamuna?

aika siisti työpöytä

kokkausflow ja kokousangst

ihan tässä muina kissoina oleilen

 

Tulin töistä, ajauduin heti aivan ihanaan kokkausflowhun.

Tein tortellini-mozzarella-halloumi-kasvisvuokaa Emman ohjeella ja omalla twistillä. Herkkua.

Leivoin pellillisen sämpylöitä, koska etäopiskeluun työlääntynyt nuori tulee huomenissa kotipesään hakemaan lisävoimia, ja hänen listallaan oli mysli Myllärin, leipä äidin, jogurtti banaani ja mehu mustikka. Niin olkoon.
Aion hössöttää oikein sydämeni kyllyydestä.

Tein pakastimesta löytyneelle orvolle pizzapohjalle tonnikalapizzaa ja tein onnelliseksi sen ainoan kotipesässä enää pysyvästi asuvan, etäopiskeluun työlääntyneen nuoren.
Niin olkoon.
Aion hössöttää oikein sydämeni kyllyydestä myös hänelle.

(ja ettei nyt jää mainitsematta vielä yksi etäopiskeluun työlääntynyt nuori, niin hänkin on tulossa keräämään kotipesään voimia, mutta ei vielä huomenna. Aion hössöttää sydämeni kyllyydestä myös hänelle. Mutta kyllä on luvassa jonoja ja täyteyttä kaikkialla kartanossamme lähiaikoina. olen suunnitellut nukkumavuorot ja paljon keittoa)

Sitten piti lopettaa hössöttäminen ja mennä iltakokoukseen.
Minun piti olla yhtäaikaa sihteeri ja kuvaruudunjakaja ja esittelijä ja se oli ehdottomasti liikaa.
Tulin vähän ärtyisäksi ja paljon sekavaksi ja hyvin ylikuormittuneeksi.
Ajattelin että mökötän koko loppuillan.

En kumminkaan mököttänyt vaan ruokin kissat ja lähdin kävelylle. 
Pistin luureihin jonkun hauskan hömppäkirjan - pitkästä aikaa. 
Tulin hyvälle ja energiselle mielelle uudestaan.
En ehkä mökötäkään koko loppuiltaa.

Ja sitten meillä on vielä sauna!
Arkena!
Meidän taloyhtiössä on ollut joku semmoinen politiikka että ei saunaa arkena, mutta sitten kuulin että naapurirapussa on. Ja meidänkin rappuun saatiin kun on kaksi saunovaa perhettä.
Nyt on.
ja ihan taktisesti vielä otimme myöhäisen vuoron, niin että ehtivät iltakokoukset haihtua päästä.

Parasta oli kokkiflow ja iltakävely.
Ulkona tuoksui kevät.

 *

2/31

aamut ovat valoisia

Taloudelllis-ruokasuunnitelmallisuuspostaus

 Kävin alkuviikosta kaupassa.

Piti ostaa vain maitoa ja leipää, mutta kauppareissun alkumetreillä oivalsin, että kannattaa ehkä yrittää nähdä vähän pidemmälle tulevaisuuteen ja hankkia mahdollisimman monen päivän ruoka-ainekset kerralla.

Niin teen yleensäkin. 
Tai olen yrittänyt tehdä.

Viime aikoina se vain on onnistunut normaalia heikommin.

kiireinen arkiruokahetki

Meidän normaali ison kaupan kauppapäivämme on ollut torstai.
Paitsi että sekä menneinä että tulevina viikkoina minulla on juuri torstaisin ollut aivan valtavan paljon työhommia.

Ja kun kauppapäivän ankkuri katoaa, katoaa elämästä moni muukin ankkuroiva tekijä.
Ruokalistat.
Arkirytmi.
Siivouspäivät.
Kaik mänt.

No, tällä viikolla päädyin siis yksinäiseen ja yksityiseen kauppareissuun ja yritykseen hommata perheen loppuviikon ruoka-antimet kerralla. en edes yrittänyt miettiä viikonloppua koska kukaan nuorisosta ei to-del-la-kaan maanantaina tai tiistaina tiedä viikonlopusta yhtään mitään.

Siinä ruokia kahmiessani tajusin äkkiä että kolmihenkisen perheen - sillä sitähän me nyt arjessa olemme - ruokien hankkiminen on halvempaa, helpompaa, nopeampaa ja ostoskassimielessä myös kevyempää kuin neli- tai voihyvänenaikasentään viisihenkisen perheen. (nopea arvio: ostoskassien määrä on miinus yksi suhteessa perheen kokoon)

Ruokaa kahmiessani muistin myös, että minulla on jokseenkin toteuttamiskelpoinen ruokalistasuunnitelma, jonka noudattaminen aivan ilmeisesti helpottaisi myös kauppareissuani.
Kaivelin sen esiin puhelimeni uumenista ja menuplään määräsi minullle seuraavaa:

tiistaina: fish&chips
keskiviikkona: jauheliha-kaali-riisi-wokkihommeli
torstaina: pasta ja kanakastike
perjantaina: jotain.

Tiistain fisu oli uunilohta tuorejuustokuorrutuksella, lohkoperunoita ja kasviksia.
Keskiviikon jauheliha-kaali-wokkihommeli oli juuri sitä. Salaattia myös, muut kasvikset piiloutuvat kaalin joukkoon.
Torstain pastaa ja kanakastiketta on pastaa ja kanakastiketta. Kasviksia tietysti ja vihersalaatti.
Äärimmäisiin hätätilanteisiin varasin jääkaappiin paketin nakkeja, ja kun teinitaloudesta on kyse, on aina ostettava nuudeleita.

Ostokset maksoivat alle 60e, kerrankin kissat eivät tarvinneet ruokaa, enkä ostanut mitään hygieniapuolen tarpeita (vessapaperia tmv.).

Jos jotain loppuu, se on leipä.

Ja kuten me lukuisia säästäväisyysjuttuja lukeneet tiedämme, yksi tehokas säästämisen muoto on laittaa joku toinen maksamaan asioita puolestasi.
Menimme saman päivän iltana Lehtorin kanssa kävelylle ja se halusi hakea vielä Lidlistä itselleen sopivaa mehua. Minä lykkäsin kassahihnalle omaan henkilökohtaiseen herkuttelukäyttööni rasiallisen pensasmustiokoita ja tuoreita vadelmia - jotka siis oivallisesti puuttuvat omista viikko-ostoksistani. Jee!

Nyt odottelenkin sitten
1. suosionosoituksia 
2. ihastelevia huokauksia
3. sitä että ruoka riittää ja kelpaa kaikille syöjille.

*ajastettu postaus*

ps. aloin lukea Ruokaa eurolla -kirjaa. Inspiroiduin.
Ja sitten lannistuin koska kotona asuva teini boikotoi palkokasveja. 
(niin kyllä boikotoivat nekin jotka eivät asu enää meillä, että ei hyödyttäisi vaihtaa)

Muistakaamme että todelliset historian suurhenkilöt vastustavat palkokasveja.

Yksi suloisista lapsukaisistani tiesi kertoa että Pythagoras - tuo matemaattinen nero ja suurten lauselmien mies - vastusti papuja (vai oliko se herneitä?) niin voimallisesti että ei takaa-ajettuna kyennyt oikaisemaan papupellon poikki vaan antautui vihamiehilleen. (muisto löytyy TÄSTÄ)

Niin että tällä perusteella lapsukaiseni ovat neroja.

Toisaalta herra Pythagoraalla oli tapana istua pohtimassa aata toiseen ja beetä toiseen -juttuaan ilkimulkiten jossain luolassa, että en ehkä sittenkään menisi aivan täysin vannomaan hänen järkensä valoon. Mutta ehkä meillä kaikilla, neroillakin, on pimeät hetkemme.

Toivon kyllä että oma nuorisoni ei laajamittaisesti harrastaisi alasti luolissa istuskelua.
Etteivät vilustu.
Ja luullaan vielä että ovat kasvattamattomia tai muuten kummallisia.
Mutta jos sattuvat istumaan, niin toivottavasti keksivät yhtä kuolemattomia juttuja, ettei mene hukkaan alaston istuskelu.

Helmikuun luetut

Helmikuun luetuista ei oikein mikään kirja nouse ylitse muiden. Muutaman opuksen suhteen oli suuret odotukset, käteen jäi silti kovin vähän. 
Pitkään ja hartaasti (yli kolmen kuukauden ajan) lukemani A Tale of Two Kitties oli sympaattisin.

Tämän vuoden aikana luetut täältä: KLIK 

Kathleen MacMahon: Näin se päättyy. Kaihoisa kertomus suvusta ja perheestä. Amerikkalainen Bruno lähtee pakoon presidentinvaalihuumaa, sukujuuriaan etsimään Irlantiin. Tarkoitus on palata takaisin kotiin jos Obama voittaa vaalit. Addie hoitaa tapaturmaan joutunutta isäänsä ja yrittää vältellä Brunon tapaamista. Lempeän pehmeä ja kaihoisa tarina, osa käänteistä tarinan kannalta ehkä vähän turhia. Nimestä voi päätellä kertomuksen onnellisuusasteen. Luin henkeä pidätellen ja nauttien kielestä; plussat uinnista ja uimahalleista! E-kirja. 

Nick Harding: A Tale of Two Kitties. Kissoille pahasti allergisen brittitoimittajan muistelukset: kun rakastuu kissaihmiseen, jonka ehtona yhteiselle elämälle on kissan hankinta, joutuu kissoja vihaava, allerginen heppu puun ja kuoren väliin. Eloisa kissatarinoiden kokoelma siitä, kuinka kissat noin yleisesti ottaen marssivat sisään sinne minne haluavat ja ottavat tilan haltuunsa. Luin pienissä pätkissä välipaloina, kokonaiskuva jäi vähän ohueksi, mutta kirja itsessään huvitti. Kissat ovat niin kissoja, kaikkialla.

 Sara Karlsson: Asioita jotka tekevät kodin. Hygge, kotoilu, sisustuslehdet...asioita jotka joskus vähän ärsyttävät. "Keittiössä ensisijaisesti laitetaan ruokaa, syödään ja seurustellaan. Tila on omistettu isolle työskentelytasolle ja kahdeksan hengen ruokapöydälle." Joopajoo. Ehkä olen kateellinen. En oikein lämpene hyggelle /kotoilulle, vieläkään. Asioita, jotka tekevät kodin: poriseva kissa kainalossa, vastapaistettu leipä, se kun teinit suunnittelevat isänsä palsamointia ja kodin museoimista...

 Lindsey Kelk: Meillähän oli tauko. Adam ei saa kosittua, Liv ei saa kysyttyä. Elokuvamainen kimppu väärinkäsityksiä, ohipuhumista ja parisuhdeärhentelyä. Hauska(hko) chicklit, ei huippua, mutta ei myöskään huono. Viimeisten lomapäivien lukemista kotisohvassa.

 Reijo Laatikainen: Pötyä pöydässä. Ravitsemusterapeutin napakka esitys ruokavaliomyytteihin ja totuuksiin. Ruoka keskustelunaiheena herättää vahvoja tunteita eri suuntiin. Laatikainen puolustaa virallista ruokaohjeistusta selkeästi, ponnekkaasti ja yksituumaisesti ja kumoaa monet ruokailmiöt huuhaana tai julkkisten provosoimina muotidieetteinä. Varauksella samaa mieltä: koska ruokaan liittyy niin vahvoja tunteita ja koska se on niin keskeisessä osassa ihmisen hengissäsäilymisen kannalta, pitää olla tilaa erilaisille ruokakeskusteluille. Kaikki ruokavaliot eivät ole ehkä yhtä terveellisiä ravitsemuksellisesti, mutta merkitystä ihmisen kannalta lienee myös omalla kokemuksellisella hyvinvoinnilla. E-kirja.

 Daniel Tammet: Sinisenä päivänä syntynyt. Synesteetikko, savant, asperger-ihminen kertoo elämästään. Mielenkiintoinen kurkistus ihmismieleen, ovelan suoraviivainen kieli, yhtäaikaa hyvin konkreettisen täsmällinen ja kuitenkin eloisa. Lomalukemista.

18.  Enni Mustonen: Morsiuskesä. Enni Mustosen maalaisromantiikka puhuttelee aika ajoin mukavasti: elämä maaseudulla on verkaisempaa, ja kirjan parissa aika kuluu leppeästi. Aiemmin lukemaani lomalukemisena. E-kirja.

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan. Perus-chicklitiä; Kate Shaw jää tyhjän päälle kun työpaikka menee alta ja elämässä tapahtuu muutakin. Kate päättää ratkaista kaikki elämänsä ongelmat hankkiutumalla rikkaisiin naimisiin keinolla millä hyvänsä. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten, ja onneksi armollisesti unohtanut enimmän osan; vähän hengetön opus, mutta toimi lukemisena lentokoneessa. E-kirja.

 Pasi Luhtaniemi: Kohti uutta kirjaa, opas omaa kaunokirjaa suunnitteleville. Pieni, hyvien harjoitusten ryydittämä ja varsin konkreettinen opas kaunokirjallisen kirjan kirjoittamista (tai elämäkerran!) suunnittelevalle. Selkeä, sujuva, tehokas ja kuten sanottua, konkreettinen opas (lopun for dummies -osiossa neuvotaan mm. miten luodaan tiedostokansio tietokoneelle!) Tämän kirjan harjoituksia olisin tehnyt, "jos olis ollut aikaa". Poimin harjoitteet talteen, toivottavasti muistan palata niihin joskus. E-kirja.

 Pamela Druckerman: There are no Grown-Ups. A Midlife Coming-of-Age Story. Ranskassa asuvan amerikkalaisen kirjailijan kirjoituksia keski-ikäisyydestä. Perhe-elämää aikuisempana, parisuhdetta aikuisempana...vähän hajanainen kokoelma kertomuksia ja tapahtumia kirjailijan elämästä. Muistan pitäneeni kirjailijan aiemmista kirjoista, ja muistelen niiden olevan aika dynaamisia ja eloisia; tämä kirja oli pätkäisempi ja verkkaisempi - kukaties kirjallisen aikuistumisen tulosta? En aivan syttynyt tälle tarinalle. Suurin totuus löytyi heti alkusivuilta, ja sen jaan: tähän ikään asti elämässä on aina ollut joku aikuinen, joka on laittanut asiat järjestykseen, nyt pitäisi yhtäkkiä itse olla se aikuinen, jolla on vastaukset kaikkiin kysymyksiin. (ei ole!)

 Jukka Salminen: Polkupyörällä maailman ympäri. Parikymppinen Jukka lähti useamman vuoden pyörätaipaleelleen Naantalista. Kirjassa kohotetaan kuntoa tiukoilla vedoilla, sohvasurffataan ja yövytään poliisilaitoksilla, sairastellaan, podetaan unettomuutta ja käydään välillä hakemassa voimia kotikulmilta. Paikoin todella kiehtova, paikoin vähän junnaava, jälkikäteen kirjaksi koostettu matkakertomus. Olen lukenut kirjan joskus vuosia sitten, uusintakierrokseen olin väärin virittynyt ja kirja tuntui hetkittäin pitkäpiimäiseltä purukumilta. Ihmettelin kovasti nuoren kaverin sinnikkyyttä, varsinkin matkan alkupuoli tuntui olevan yhtä sairastelua.  E-kirja.

 Ville Kormilainen, Jukka Niemelä: Vikisijän virsikirja. Lopeta valittaminen, aloita tekeminen. Napakka ajankäytön ja elämänhallinnan opas, selkeä, tarmokas, sopivasti henkilökohtaisilla tarinoilla ryyditetty. Tässä kirjassa on tekemisen meininki: lopeta valittaminen, pilko tehtäväsi pieniin osiin, kirjaa se muistiin ja ryhdy! Pidin. E-kirja

 Jari Vainio: Viidakkotohtori. Dokoto Jalin päiväkirjat 1987-1993. Jari Vainio toimi lääkärinä Sambiassa, syrjäisellä lähetysasemalla. Hyvin afrikkalaiset muistelukset eläimineen, trooppisine tauteineen ja krokotiileineen. Välillä nousi tukka pystyyn kaikista mahdollisista loisista, joita voi ihmiseen asettua, välillä piti surra apinan kohtaloa. Sympaattiset, kirjeenomaiset muistelukset, bussilukemista. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

murmelipäivä: lisääntyvät kassit ja ajattelen naisia

Inspiroiduin Tuulan tohinantäyteisestä maanantaista.

Tämmöinen oli randomisti valittu keskiviikkoni:

0.55-2.30 valveilla, murehdin työjuttuja. Kissa nuolee päätäni ja kehrää kuin tärypora, se on huomannut että olen hereillä ja levoton.
Kuuntelen äänikirjaa - Matti Rämön seikkailuja Thaimaassa. Uni karttelee kahden jakson jälkeenkin. Nousen lukemaan fläpältä yötoiminnolla e-kirjaa, Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Ajattelen yöllä noita naisia.
Yksi kissa tulee kainaloon istuksimaan ja lukemaan kanssani.
Yksi Lehtori meinaa lähteä yövaellukselle, mutta saan etäohjattua sen takaisin nukkumaan (unissakävelijä hermostuu minun hereilläolostani; aamulla se väittää nukkuneensa tosi hyvin.). Palaan sänkyyn ja luukutan luureista vaihteeksi Sophie Kinsellan äänikirjaa Kevytkenkäinen kummitus.

6.00 herään taas. Kuuntelen edelleen äänikirjaa ja teeskentelen nukkuvaa ettei aamu huomaa minun jo havahtuneen.

6.22 herätyskello.

Aamutohinoita: puuroa yksille, smoothieta toiselle.
Appelsiini-sitruunamehua, jogurttia, marjoja itselle. Ja leipää.

Skannaan päässäni kalenteria: jos aion uida tällä viikolla kaksi kertaa, on toisen kerran tapahduttava tänä aamuna. Siis nyt.
Ruokin kissat, putsaan kissanvessat.
Uimakamat kassiin, työkamat kassiin, eväät kassiin, kauppakassit kassiin.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, kauppakassikassi. 3kpl.

7.05 pysäkille ja bussiin. Luen muutaman sivun Naisia joita ajattelen öisin. Ajattelen heitä myös aamulla. (ihana kirja; on ihan epäreilua että on olemassa niin ihana kirja!)

7.35 vesi on jäätävän kylmää. Kenen mielestä oli hyvä idea tulla uimaan tänä aamuna?
Ei huvita. En jaksa. En tahdo. En varmana ui.

8.05 onkspakko tulla pois altaasta?

8.15 onkspakko tulla pois saunasta?
vaatteet, hiukset, naama. Vaikka kuinka yritän en taaskaan saa piilotettua pandoja. Ja pää on muutenkin kuriton.

8.25 voi kehvale, bussi ehtii mennä nenän edestä. Lähden kävelemään seuraavalle isolle pysäkille niissä toiveissa että pääsen eteenpäin nopeammin.
En pääse.

9.00 verstaalla. Kahvia, pähkinöitä, töitä.

11.45 kehveli. Iltaduunin paperit! Printteri laulamaan.
Vihersalaattia ja jogurtti-kaurahiutale-rahka-mansikkasöösää lounaaksi.

12.15 Yritän tunkea iltatyön paperit uimakassiin. Ei onnistu.
Etäesimies tulee visiitille.

12.20 kehveli, se etäesimies jorisee jorisemistaan ja minun pitäisi olla menossa työterveystarkastukseen. Kamat kasaan ja menoksi.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, iltatyökamat, kauppakassikassi, 4 kpl.

Jään taas bussipoimuun. Joudun kävelemään koko matkan verstaalta työterveyteen.
Myöhästyn vastaanotolta.
Avaudun työterveyshoitajalle kaikesta mahdollisesta, osa asioista liittyy terveyteen ja osa työhön, osa ei.

13.50 kohti kauppaa.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, työkamat, kauppakassikassi. 4 kpl edelleen.

14.00 masentavan terveellisiä ostoksia. Rahaa kuluu 50e.
Lasken kassit: uimakassi, olkalaukku, työkamat, ostoskassissa kasvikset, toisessa ostoskassissa kylmätuotteet. Kasseja nyt 5 kpl.

Kauppatori on kaivettu auki, bussireitit ja pysäkit on uusittu. Entinen muutaman kymmenen metrin matka ruokakaupalta bussipysäkille on muuttunut muutaman sadan metrin matkaksi. 

Kassit viistävät maata, tunnen oloni kameliksi. Vedän hyväksihavaittua karjalaista puolijuoksuaskelta kohti uutta bussipysäkkiä. 

Olen päättäväisen hyväntuulinen: jos autolliset tyypit kerran haluavat jättiläismäisen parkkiluolan keskelle kaupunkia, olkoot sitten niin. Mutta grrr vieköön, sen on sitten parasta olla täynnä autoja aamusta iltaan ja illasta aamuun siinä vaiheessa kun se tulee valmiiksi. Ja tienvarsipysäköinti on kiellettävä. Muuten en ala. En.

Psyykkaan itseäni että tämä on voimaharjoittelua. Jee.

14.15 bussissa kotiin. Luen koko matkan Naisia joita ajattelen öisin. (miten voikaan olla niin ihana kirja!) Ajattelen niitä naisia päivällä bussissa.

14.45 noin suunnilleen kotona.
Ruuanlaittopuuhia ja seurustelua teinin kanssa.
Testaan Yhteishyvän maailman parhaan lohimakaronilaatikon ohjetta.

Värkkään lohimakaronilaatikkoa ja vihersalaattia.
Leipätaikinan värkkään myös.
Napsautan pyykinkuivaajan käyntiin.
Toinenkin teini kotiutuu. Se haluaa laittaa rustokorun korvaansa. Kysyn että onko se selvittänyt jo paikan ja onko kaverilla lupa myös. Ei ja joo. mietin että olisinko päheä jos minulla olisi sellainen tai edes kaksi korvista toisessa korvassa. vai olisinko vain pöhkeä.

15.45 makaronilaatikko uunista ulos, leipä uuniin. Ei se ihan tarpeeksi ehtinyt nousta.

Syödään naisten /tyttöjen kesken. Höpötellään sekavia.
Maailman paras lohimakaronilaatikko on ihan siedettävää, mutta ei parasta. En tiedä, voiko parasta olla mikään missä on makaronia.
En ehkä tee sitä uudestaan.
Syön  sitä lohimakaronijuttua ja kasvissoselaatikkoa ja vihersalaattia ja maustekurkkua ja raejuustoa.
Jälkkäriksi otan ruisleipää.
En ehdi keittää teetä.
Masentavan terveellistä.

16.05 pakkaan iltatyökamat reppuun. Vaihdan vaatteet. Ryttään reppuun viime tingassa toisen takin ja ulkohousut. Totean että leivät eivät ehdi valmiiksi ennen lähtöäni.
Lasken kassit: työreppu ja olkalaukku, 2 kpl.
Nuoriso kokoilee treenikamojaan, kummallakin on omat menonsa. Varmistan että jompikumpi ottaa leivät uunista ennen lähtöään.

16.17 ovesta ulos ja bussipysäkille. Isoveli pyöräilee vastaan ja huikkaa mennessään että illalla sulista.
Luen bussissa Naisia joita ajattelen öisin.
Ajattelen heitä koko bussimatkan.

17.17 iltaduunipaikalla. Jorisen kollegan kanssa ja lisään vaatekerroksia. Onneksi otin mukaan lisätakin! Onneksi!

17.30 ruvetaan paiskomaan töitä.
Vaikuttaa toivottomalta. Meinaan nakata hanskat tiskiin ja mietin miksi ihmeessä teen tätä.
Kotona yläkerran naapurilapsiperhe kaipaa lapsenvahtiapua tähän iltaan, nakuttelen nopeasti vastauksen että meillä ollaan kotona vasta seitsemän jälkeen, jos tarvetta on vielä silloin.

18.12 yksi asiakas vetää minut syrjään juttelemaan
Hei, mulla on maailman paras duuni. Ei ollutkaan toivotonta! Jee!
Tuttu dominopalikkaefekti toteutuu taas.

18.30 työpäivä on päätöksessään ja työ saatu loppuun. Tai alkuun, riippuu näkökulmasta.

Kollega heittää minut keskustaan.

18.55 bussissa. Luen Naisia joita ajattelen öisin. Ajattelen heitä illansuussa bussissa. Olen ytimiäni myöten jäässä.

Kotona on pakko mennä kuumaan suihkuun.
Lehtori lupaa keittää teetä.

19.35 Ruokin kissat, putsaan kissanvessat, laitan yläkertaan viestiä että kotona ollaan, jos vielä tarvitaan.
Kehittelen itselleni iltapalaa: teetä, leipää, jogurttia, rahkaa, marjoja, pähkinöitä.

Linnoittaudun sohvannurkkaan syömään iltapalaa ja lukemaan Francesca Hornakin kirjaa Viikko on pitkä aika. Aivan mahtava juoni-idea siinä! Hykertelen mielihyvää.
siis ei tietenkään sohvannurkassa lueta e-kirjaa, vaan perinteisen käyttöliittymän kirjaa! Siksi Naiset jäävät odottamaan ja tilalle tulee Pitkä viikko. Olen sikäli hankalassa pattitilanteessa että kumpainenkin kirja on aivan mielettömän koukuttava, enkä millään malttaisi lopettaa lukemista

Kirjoitan yhden lauseen päiväkirjaani. Ja sitten päätän kirjoitan muutaman rivin lisää. Jollain teinillä on tuikitärkeää asiaa, kirjoittaminen keskeytyy.
Silmäilen privaattisähköpostit ja somen ja sellaiset tärkeät, olen katsovinani uutisia mutta minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä oikein uutisoitiin.

Skippaan yhden luottamustehtäviin liittyvän jutun, päätän tehdä sen joskus myöhemmin.

Yritän komennella nuorisoa, tuloksetta.

21.05 Lehtori lähtee katsomaan jalkapalloa.
21.20 Isoveli lähtee pelaamaan sulkapalloa.

21.30 paleltaa edelleen ja väsyttää mielettömästi.
Luovun nuorison komentelemisesta ja kömmin kirjani kanssa sänkyyn.

jossain vaiheessa alkuyötä: Etäinen havainto siitä että sulkapallon pelaaja kotiutuu.

vähän myöhemmässä vaiheessa alkuyötä: luulen että havaitsen etäisesti Lehtorin kotiutuneen. En ole varma.



Että semmoinen päivä.

Hyvät halpamatkalaiset osa 1 - edullisehkoja kotiseutukesävinkkejä aikuisemmille

Kuten jo aiemmassa postauksessani totesin, kesässä ja lomassa olennaista on fiilis.

Pitää olla tavallisesta arjesta poikkeavaa ja seikkailullista.
Koska kärsimme vähintäänkin jonkiasteisesta uupumuksesta yhdistettynä vähäiseen finanssiin, olen koonnut teille, rakkaat lajitoverit - vähämaksuisia ja mahdollisimman vaivattomia kesänviettovinkkejä.

Osa vinkeistäni saattaa sijoittua Turkuun - valitan. Soveltakaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Hae kauppatorilta mansikoita ja istu jokirantaan evästelemään. Paras paikka on Apteekkimuseon tietämillä, tois pual jokke, koska sinne paistaa aurinko.

Tee ainakin yksi kunnollinen viisikkoeväsretki. Ihan sama, mihin ja millä kulkuneuvolla.
Panosta erityisesti eväisiin: jos mukana ei ole kermakakkua, joudut tekemään uuden retken.
Kylmäkassiin voi pakata mukaan myös todella hyvin jäähdytetyn valkoviinin - paitsi jos on autolla. Ei kannata hankkiutua vaikeuksiin kumminkaan.
Turussa oivallisia viisikkoretkikohteita voisivat olla Ruissalon alue tai vaikkapa Liedon Linnavuori.

voileipäkakku viisikkoeväsretkivalmiudessa

Käy eri kirjastossa kuin yleensä.
On muuten kumma juttu, miten paljon enemmän, parempia ja metkampia kirjoja on eri kirjastoissa. Parhaita ovat pienet.

Ota turistiasenne koti- tai lähikaupunkiisi - enkä tarkoita nyt että museot maanantaina, kirkot ulkoa ja vuoret alhaalta, vaan juuri päinvastoin.
Tee kaikki sellaiset asiat, joita tekisit, jos olisit kaupunkilomalla Jossain Kaukana Poissa.
Ole tunnollinen: pakkaa päiväreppusi huolella - juomapullo, käsidesi, kamera, muistikirja ja kynä ovat lähtökohtaisesti perusvälineitäsi. Ehkä myös luettava kirja, jos haluat vaikka istuksia puistossa lukemassa.
Valitse ainakin yksi sivistyskohde eli museo.
Ja käy ainakin yhdessä kirkossa.
(tai siis sellaisia asioita minä tekisin Kaukana Vieraassa Kaupungissa. Jos sinulla on mahdollisuus visiteerata eri uskontokunnan kirkossa, tee se!)
Katso kirkkotaidetta kultturellisti pää kallellaan ja tutustu museoon ainakin puolitunnollisesti.
Istu jännittävässä paikassa kahvilla ja kirjoita muistikirjaa.
Mene eri ruokakauppaan kuin yleensä (vaikka sen eri kirjaston vieressä olevaan) - et usko, miten erilaisia ruokia sieltä löytää. Osta jotain, mitä et yleensä ostaisi. Pienemmät kaupat ovat parempia.
Etsi kotileipomo ja osta kotiin tuore leipä. (tai siis sellaisia juttuja me teemme vieraissa paikoissa. voi ostaa myös valikoiman makeita leivonnaisia)

retkeilyvälineitä: muistikirja ja rannekkeet matkapahoinvointia vastaan

Pyöräile
Pyörällä jaksaa liikkua pidemmälle kuin kävellen, mutta näkee enemmän kuin autoillessa.
Juomapullo, minieväs, kamera ja muistikirja kuuluvat tällaisellekin reissulle.
Tai ainakin juomapullo.
Pyöräile ennalta suunnittelematonta reittiä: mene siihen suuntaan, jossa liikennevalot vaihtuvat nopeimmin tai käänny tyystin toiseen suuntaan kuin yleensä. Yksi nuoristani harjoittaa tätä: sen tavoitteena on käydä monessa vieraassa paikassa ja maistella kaikki uutuusjäätelömaut kesän aikana. Se pyöräilee johonkin ja syö jätskin.

Lue ainakin yhtenä iltana kamalan myöhään.
Tai vaihtoehtoisesti, puhu filosofisia jonkun kanssa kamalan myöhään. Muistatko: sellaisella tavalla kun olit nuorempi, jaksoit valvoa loputtomiin ja uskoit että maailmasta tulee parempi paikka, jos puhuu tarpeeksi paljon oikeiden ihmisten kanssa.

Mene ulos hirmu paljon aikaisemmin tai myöhemmin kuin yleensä.
Tee ainakin yksi aamulenkki niin aikaisin, että ilmassa tuoksuu vielä kesäaamu. (tai vaihtoehtoisesti niin myöhään, että tuoksuu kesäyö)

Mene ulos kaatosateella. Paitsi jos ukkonen on ihan päällä.

Uiminen ja mustikankukkien tarkkailu kuuluvat tietysti kesäpuuhiin myös.

Vähän enemmän finanssia ja vaivaa saa kulumaan lähiseutumatkailussa - tee teemakierros vajaan sadan kilometrin säteellä kotoasi.
Tutustu taidetakomoihin, kivijalkakauppoihin tai luontopolkuihin, mikä nyt teemasi ikinä onkaan.
Me harrastamme pienpanimokierroksia.

Hyvät halpamatkalaiset on kesäjuttusarja finanssikriizin kourissa kärvisteleville kaukokaipuisille.
Uusi matkavinkki joka viikko!